Läntisissä teollistuneissa maissa on asetettu tavoitteeksi, että ikääntyneillä ihmisillä on mahdollisuus asua kotonaan tai kodinomaisissa olosuhteissa mahdollisimman pitkään. Suomessa omassa asunnossaan asuu noin 95 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä.
Kotona asuvista ikääntyneistä ihmisistä monet tarvitsevat kotihoidon apua päivittäisissä toiminnoissaan. Eniten apua tarvitsevat yksin asuvat, huonokuntoiset ikääntyneet, joilla on heikko sosiaalinen tukiverkosto. Todennäköisyyttä kotihoidon palvelujen käyttöön lisäävät tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja erityisesti lonkkamurtumapotilailla palvelujen tarvetta kotona saattaa lisätä kaatumisen pelon ja huonon tasapainon hallinnan seurauksena syntyvä toimintakyvyn heikkous, mikä vaikeuttaa itsenäistä selviytymistä.
Tämän pro gradu –tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko lonkkamurtuman jälkeen sairaalasta kotiutuneen iäkkään ihmisen sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöllä ja yksinäisyydellä yhteyttä yksin asumiseen. Tutkimuksen aineiston
a käytettiin Pro-Mo – hankkeen (Promotion mobility after hip fracture) alkumittauksissa kerättyä kyselyaineistoa. Tutkittavat olivat tutkimushetkellä yli 60 -vuotiaita, Keski-Suomen keskussairaalassa vuosina 2008-2009 lonkkamurtuman takia hoidettuja, itsenäisesti kotona asuvia miehiä ja naisia. Alkumittaukseen kutsutuista (n=136) suljettiin poissulkukriiteerien perusteella pois 25 henkilöä ja alkumittaukset tehtiin lopulta 81 tutkittavalle. Analyysimenetelminä käytettiin Kolmogorov-Smirnovin testiä, χ² -testiä ja ristiintaulukointia.
Yksin asuvat käyttivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän fysioterapian (p=.020) ja kotihoidon (p=.008) palveluita sekä kävivät useammin päiväkeskuksessa/ -sairaalassa (p=.022) kuin toisen kanssa asuvat. Yksin asuvilla oli myös yksinäisyyttä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin toisen kanssa asuvilla (p=.037).
Jatkossa tarvitaan tutkimusta yksin asumisen mahdollisesta yhteydestä elintapoihin ja niiden aiheuttamaan palvelutarpeeseen sekä kotona asumisen ja laitosasumisen välimaastoon sijoittuvien vaihtoehtoisten asumismuotojen tarpeesta.
...
The connection of living alone to the use of social and health services and to loneliness among elderly people recovering from hip fracture
The Western industrialized countries have set an objective that elderly people could live at home, or at a homelike environment, for as long as possible. In Finland approximately 95 percent of people 65 years old or older live in their own apartments.
Many elderly people living at home need help from homecare services with their daily activities. The biggest need for help is among those elderly people who live alone, are in poor health and have a poor social support network. Furthermore, probability for the need of homecare services is increased by musculoskeletal disorders. Especially among patients recovering from hip fracture the need for homecare services may be increased by the deficiency of the functional ability caused by fear of falling and weak balance control, which makes it difficult to manage alone.
There were two main purposes for th
is pro gradu thesis: 1) to find out if there is a connection between living alone and the use of social and healthcare services among elderly people recovering from hip fracture at home after being discharged from the hospital, and 2) to find out if there is a connection between loneliness and living alone among the same group. The data of this thesis consisted of survey data collected in the first measurements of the Pro-Mo project (Promotion Mobility after Hip Fracture). During the time of measurement, the people researched were females and males of over 60 years old living independently at home who had been treated for hip fracture at the Central Finland Central Hospital during 2008-2009. Of the people invited to the first measurements (n=136), 25 were left out based on the exclusion criteria, and in the end the first measurements were done to 81 people. The Kolmogorov-Smirnov test, X2 test and cross tabulation were used as the methods of analysis.
Elderly people living alone were found to use physiotherapeutic services (=p.020) and homecare services (p.=008) statistically significantly more than those living with another person. Furthermore, they were found to visit day centers and hospitals (p=.022) more often than people living with another person. People living alone were also found to perceive themselves statistically significantly lonelier than people living with another person (p=.037).
In the future, research is needed on how living alone may affect one’s ways of life and the need for care services. Furthermore, further research is also needed on the need of alternative living options which take place between living alone and living in a nursing home.
...
