| dc.description.abstract | Tämän lajianalyysi- ja ohjelmointityön tarkoitus on luoda kokonaiskuva jääkiekon taidollisista, taktisista, fyysisistä, psyykkisistä, ravitsemuksellisista tekijöistä ja valmennuksen ohjelmoinnista. Edelleen työn tarkoituksena on antaa lukijalle pohjaa jääkiekon vaatimusten ymmärtämiseksi ja käytettäväksi valmennuksen suunnittelun tukena. Tässä työssä on pyritty käyttämään lähteinä viimeisintä tutkittua tietoa ja koulutusmateriaaleja valmennuskoulutuksista. Lukijan kannattaa olla kriittinen lukiessaan tätä tekstiä, koska jääkiekosta on tutkittua tietoa toistaiseksi melko vähän.
Lajin ominaispiirteet. Jääkiekko on peli, jossa tavoitteena on tehdä maali ja estää vastustajaa tekemästä maalia. Vauhti pelissä on kasvanut vuosien aikana erittäin paljon fyysisten ominaisuuksien ja sääntömuutosten vuoksi. Näiden kehitysten johdosta vaatimukset pelaajien fyysisille ominaisuuksille ovat kasvaneet.
Lajitaidot. Peruslajitaidot jääkiekossa ovat luistelu, syöttäminen, laukaus, kiekonhallinta ja kamppailupelaaminen. Luistelu on tärkein lajitaito pelin nopeusvaatimusten vuoksi.
Fysiologia. Fysiologiset vaatimukset jääkiekossa ovat monipuoliset. Yksittäinen peli kestää 60 minuuttia, mutta ottelutapahtuma kestää noin neljä tuntia. Kokonaiskesto vaatii aerobista kestävyyttä. Pelaamisen intensiteetti vaatii nopeutta, anaerobista kapasiteettia ja lihasvoimaa kamppailutilanteissa. Peliaika ottelussa kenttäpelaajalle on 10 – 30 minuuttia. Yksittäisen pelivaihdon pituus on noin 45 sekuntia ja lepojakson pituus 1,5 minuuttia. Sykevaihtelu ottelun aikana on suurta ja jäällä tapahtuvan pelivaihdon aikana sykkeen on havaittu olevan keskimäärin 90 % ja vaihdossa ollessa 65 – 70 % maksimisykkeestä. (Tiikkaja, 2003). Vaihdon aikana energiantuotto, tarvittavan välittömän energialähteen adenosiinitrifosfaatin saamiseksi, tapahtuu noin 70 %:sti anaerobisen glykolyysin kautta (lihaksissa syntyy paljon maitohappoa). Pelin korkeimmat verestä mitattavat laktaattitasot ovat olleet 8,7 mmol/l. Loppuenergia saadaan kretiinifosfaatista ja hapen avulla lihasten glykogeenistä. Lepojakson aikana istutaan ja energiavarastot osittain palautuvat ja tärkeää on erityisesti kreatiinifosfaattivarastojen palautuminen ja happamuuden väheneminen. Lihasglykogeenivarastot riittävät koko ottelun ajaksi.
Urheilijoiden ominaisuuksia. NHL pelaajien ominaisuuksia ovat keskimäärin seuraavat: pituus 1,88 m, paino 95,9 kg, rasvaprosentti 12,9, anaerobinen huipputeho 14,1 W/kg, maksimaalinen hapenottokyky suoralla menetelmällä polkupyöräergometrilla 54,5 ml/kg/min. Vastaavasti nuorilla (18-vuotiaat) huippupelaajilla ominaisuudet ovat keskimäärin: pituus 1,86 m, paino 85,7 kg, rasvaprosentti 9,6, anaerobinen huipputeho 12,7 W/kg, maksimaalinen hapenottokyky suoralla menetelmällä polkupyöräergometrilla 57,0 ml/kg/min sekä lisäksi pystysuuntainen hyppytesti käsiä käyttäen vapaasti 61,8 cm ja vauhditon pituus 2,60 m.
Urheilija ja harjoittelu. Jääkiekko on ympärivuotinen laji ja urheilijan tulee huomioida harjoittelun sekä levon suhde. Alle 15-vuotiaiden lasten harjoittelun tulee olla monipuolista, jotta kaikki elintoiminnot saavat harjoitusta ja vältytään ylikuormitustiloilta. Tämän ajanjakson aikana on tarkoitus luoda pelaajalle monipuolinen harjoitus- ja liikuntapohja. Tämän jakson loppuvaiheessa pelaajat ovat Jääkiekkoliiton maajoukkuetoiminnan osalta tarkkailun alaisina. Nuorisovaiheessa 15 – 20 vuoden iässä harjoittelun tehoa ja määrää lisätään samaan aikaan fysiologisen kypsymisen aikana. Tässä urheilijan yksilöllinen valmennuksen suunnitelma on erittäin tärkeää. Maajoukkueen osalta yksilöt ovat tarkemman seurannan alaisina. Aikuisvaiheessa jääharjoittelu muuttuu enemmän joukkuetaktiseksi ja fysiikka harjoittelu on yksilöllistä ja kauden aikana palauttavaa sekä huoltavaa pelien välissä.
Ravinto. Jääkiekkoilijan ravinto koostuu pääsääntöisesti monipuolisesta suomalaisesta ravinnosta. Tiukan harjoittelu- ja pelijakson aikana tulee huomioida ravintotarpeen kasvu sekä nestetasapainon ylläpito. Näillä jaksoilla erikoisravinnon käyttöä tulee tarvittaessa miettiä.
Johtopäätös. Jääkiekon lajianalyysipohjalta voidaan todeta lajin vaativan monipuolista harjoittelua ympäri vuoden. Harjoittelun tulee olla tarkoin suunniteltua ja urheilijan omien tarpeiden mukaan suunnattua. Pelaajan henkilökohtaiset taidot ja taktiikka tulee opettaa ennen joukkuetaktiikka, jotta pelaajan valmiudet ovat hyvällä tasolla aikuisena. | fi |
