Erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalinen osallisuus : päiväkodin vapaan leikin tarkastelu

Abstract

Lapsen osallisuutta on tutkittu paljon viime vuosina. Huomion ulkopuolelle ovat kuitenkin jääneet erityistä tukea tarvitsevat lapset ja heidän sosiaalinen osallisuutensa. Tästä syystä aihetta on tärkeää tutkia ja tarkentaa tutkimuksen fokus sosiaaliseen osallisuuteen, sillä ei tiedetä tarkemmin, miten sosiaalinen osallisuus erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla rakentuu. Tutkimuksen tarkoituksena oli syventää tietämystä siitä, miten erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalinen osallisuus toteutuu päiväkodin vapaan leikin tilanteissa. Alaongelmilla pyrittiin selvittämään tarkemmin, millaisena leikki ilmenee lapsella, jolla on erityisen tuen tarvetta sekä millaisia vertaissuhteet ovat tällaisella lapsella. Tutkimuksen toisena tarkastelun kohteena oli varhaiskasvattajien toiminta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia näkemyksiä varhaiskasvatustiimillä on erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalisesta osallisuudesta sekä miten varhaiskasvattajat tukevat erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalista osallisuutta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin ha-vainnoimalla kolmea 4–5-vuotiasta erityistä tukea tarvitsevaa lasta päiväkodin arjessa sekä toteuttamalla parihaastattelut heidän varhaiskasvattajilleen. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten mukaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalista osallisuutta edistivät ja estivät monet eri tekijät. Sosiaalisen osallisuuden toteutumiseen vaikuttavat tekijät olivat yhteisöllisiä ja yksilöllisiä. Kasvattajayhteisö, vertaisryhmä ja lapsen yksilölliset piirteet määrittelivät erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalista osallisuutta: miten lapsi pääsi osaksi vertaisryhmää ja yhteisiä leikkejä. Tulokset osoittivat, että erityistä tukea tarvitsevalla lapsella oli haasteita yhteisissä leikeissä ja vertaissuhteissa toimimisessa. Nämä lapset leikkivät paljon rinnakkaisleikkiä ja yhteisleikit tarvitsivat onnistuakseen joko kasvattajan tai taitavamman vertaisen tukea ja ohjausta. Kasvattajan rooli erityistä tukea tarvitsevan lasten leikeissä oli tutkimuksemme mukaan kuitenkin ennen kaikkea havainnoija, ei aktiivinen leikkiin osallistuja.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota useisiin, toisistaan riippuvaisiin, tekijöihin, kun halutaan mahdollistaa erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalinen osallisuus. Kasvattajilla ja vertaisilla sekä heidän tarjoamallaan tuella näyttää olevan suuri vaikutus siihen, miten erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalinen osallisuus toteutuu. Tutkimus osoittaa, että erityistä tukea tarvitsevalla lapsella on haasteita sosiaalisessa osallisuudessa, mikä asettaa tarpeen varhaiskasvatuksen sosiaalisen ja fyysisen toimintaympäristön kehittämiselle.