Mika Hakasaari (2014). Luistelutaidon oppiminen: erityiskoulun oppilaiden luistelutaidon kehittyminen kahden lukuvuoden tehostetun teränkäyttö- ja oheisharjoittelujakson aikana. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 73 s., 7 liitettä.
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää erityiskoulun oppilaiden luistelutaidon kehittymistä kahden lukuvuoden tehostetun teränkäyttö- ja oheisharjoittelujakson aikana sekä harjoitusten vaikutusten pysyvyyttä harjoittelujakson jälkeen. Päätavoitteenani oli tutkia kuinka määrätietoiseen teränkäyttö- ja oheisharjoitteluun osallistuvien kahden lapsen luistelumotoriikka kehittyi seurantajakson aikana. Lapsilla oli kielellisiä vaikeuksia. Selvitin myös varsinaisen harjoittelun lopettamisen yhteyttä luistelumotoriikan kehittymiseen.
Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus. Kuvasin jokaisen harjoitus- ja mittaustapahtuman videokameralla. Lisäksi pidin havaintopäiväkirjaa. Mittaustapahtumissa otin ai
kaa tutkittavien luistelunopeudesta luistelutekniikkaradalla sekä suoraan eteenpäin ja taaksepäin luistelussa seurantajakson eri vaiheissa. Jääharjoituksissa tutkittavat harjoittelivat saman määrän samoja harjoitteita, kun oheisharjoittelussa toinen pelasi pallopelejä ja toinen teki lajikohtaista oheisharjoittelua. Kerätyn aineiston avulla tein laadullista luistelun analyysiä, missä kiinnitin huomioni mittaustulosten ja luisteluteknisten elementtien muutokseen. Tutkimuksen kulussa seurasin tutkittavien henkilöiden luistelutaidon kehitystä ja arvioin heidän välistä suoriutumista ja niissä esiin nousevia eroja.
Ensimmäisenä vuonna tutkittavat kehittyivät varsinkin ennestään vähemmän osattujen taitojen oppimisessa, kuten taaksepäin luistelussa. Toisena vuonna lajikohtainen oheisharjoittelu kehitti toisen tutkittavan tasapainoa ja koordinaatiota, mikä näkyi siinä, että hän kehittyi myös kaikkein vaativimmissa luisteluteknisissä taidoissa, kuten esimerkiksi kehäkierrossa taaksepäin. Toinen tutkittavista ei oppinut kyseisiä taitoja tutkimuksen aikana. Oppiminen oli kuitenkin hidasta molemmilla tutkittavilla, mikä saattoi selittyä kielellisten vaikeuksien tuottamilla ongelmilla tiedonkäsittelymenetelmissä. Fyysiset kuntotekijät eivät parantuneet tutkimuksessa olleilla harjoittelumäärillä tai sitä oli ainakin vaikea erottaa fyysisen kasvun vaikutuksesta. Koko tutkimuksen aikana opetuksen ja harjoittelun painotus jäällä oli ennestään tutuissa taidoissa, kuten eteenpäin luistelussa. Tutkittavat kehittyivät eniten kuitenkin heikommissa luistelutaidoissa, kuten taaksepäin luistelussa. Tutkittavat erosivat siten, että lajikohtainen oheisharjoittelu toisena vuonna edisti luistelutekniikan kehittymistä enemmän kuin pelkkä pallopelien pelaaminen. Varsinaisen harjoittelun loputtua luistelutaidot kehittyivät molemmilla edelleen. Tutkielma osoitti, että luisteluharjoittelu kannattaa.
Avainsanat: luistelu, motoriikka, oheisharjoittelu, kielelliset vaikeudet
...
