Suvussa esiintyvän lukemisvaikeusriskin yhteys motoriseen ja kielelliseen kehitykseen : tallaako lapsi kielensä päälle?

Helena Viholaisen pitkittäistutkimus osoitti, ettei suomalainen kansanuskomus kielen päälle tallaamisesta pidä paikkaansa. Päinvastoin varhainen liikuntataitojen oppiminen edistää myös kielellisten taitojen oppimista. Tällainen kehityksen eri osa-alueiden kokonaisvaltaisuus toteutuu etenkin niillä lapsilla, joiden suvussa on ilmennyt lukemaan oppimisen vaikeuksia. Pulmat näyttävät lisäksi heijastuvan lukemisen ensivaiheisiin. Viholainen havaitsi myös, että varhain opitut liikkumisen taidot ennustavat melko hyvin myöhempiä liikuntataitoja.Liikuntataitojen oppimisen ongelmat ja kielellisten taitojen oppimisen ongelmat ilmenevät usein samoilla lapsilla. Samoin liikunnan ongelmat yhdistyvät usein lukemisvaikeuksien kanssa. Esimerkiksi lapsilla, joilla istuma-asennon ja itsenäisen kävelyn oppiminen on viivästynyt, on havaittu myöhemmin kielen kehityksen vaikeuksia.Liikkumistaidot kehittävät lapsen ajattelutaitoja ja sen myötä kielen kehitystä. Liikkuessaan ja toimiessaan erilaisissa tilanteissa lapsi joutuu ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Hänen on opittava ymmärtämään, mitä ympäristöstä tuleva tieto tarkoittaa ja miten sitä voi käyttää, jotta saavuttaisi esimerkiksi lelun, johon käsi ei ojennettunakaan ylety. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutettua laajaa kansainvälistä tutkimusprojektia Jyväskylä Longitudinal Study of Dyslexia (JLD). Projektissa on selvitetty, että myöhäinen puhumaan oppiminen on kielen kehitystä hidastava tekijä niillä lapsilla, joilla on myös suvuittain esiintyvä riski lukemaan oppimisen vaikeuteen.