Klassikkopaletti 2.0 : kirjallisuuden opetuksella tulevaisuuden taitojen opetukseen ja takaisin

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten opetusharjoittelun yhteydessä lukion ÄI5 Teksti, tyyli ja konteks-ti kurssille luodun blogipohjaisen Klassikkopaletti-internetsivuston ja siihen liittyvän työskentelyn kautta voidaan opettaa kirjallisuuden klassikoita ja tulevaisuuden taitoja. Tulevaisuuden tai 2000-luvun taidoilla tarkoitetaan nykyajan ja tulevaisuuden toimintaympäristöissä tarvittavia ajatteluun, työskentelytapoihin ja välineisiin sekä maailmassa vastuullisesti elämiseen liittyviä taitoja. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää (kirjallisuuden) opetusta hahmottelemalla Klassikkopaletin ja sen pedagogisen käytön kehittämisen kautta suuntaviivoja paremmalle opetukselle. 2010-luvulla opetusta tulisi kehittää sekä paremmin nykyistä tieto-käsitystä vastaavaksi että konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti oppilaslähtöisemmäksi sekä ymmärtävän ja yhteisöllisen oppimisen mahdollistavaksi. Tieto- ja viestintäteknologialla nähdään olevan sekä oppimisen muutoksen toteuttamisessa että uuden oppimisen mahdollistajana keskeinen rooli. Siksi on tärkeää kehitellä toimivia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön malleja, johon myös Klassikkopaletin käytön tutkiminen tähtää.

Analysoin Klassikkopaletin opetuspotentiaalia teorialähtöisesti oppimisympäristöajattelun, tulevaisuuden taitojen ja kirjallisuuden opetuksen näkökulmista. Tulevaisuuden taitoja arvioin Innovative Teaching and Learning -tutkimuksessa käytetyn jaottelun ja kriteeristön kautta, jolloin huomio kiinnittyy yhteistoiminnan, tiedonrakentelun, tietotekniikan oppimiskäytön, ongelmanratkaisun ja innovaation sekä itsesäätelyn taitojen harjoittamiseen. Kirjallisuuden klassikoiden opetusta arvioin Lukion opetussuunnitelman perusteiden ja kirjallisuusdidaktisen ja -pedagogisen kirjallisuuden avulla.

Analyysini perusteella sivusto opettaa enemmän kirjallisuuden klassikoita kuin tulevaisuuden taitoja, onhan se rakennettu ennen kaikkea kirjallisuuden opetuksen osaksi. Sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllinen tiedonrakentelu jäävät puutteellisten ohjeiden takia vähälle, vaikka mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen on. Myös yhteistoiminta, itsesäätely ja identiteetin rakentaminen jäävät heikoksi. Klassikkopalettia ja siihen liittyvää opetusta kannattaisi kehittää oppimisympäristöajatteluun liittyvän sulautuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti niin, että osa kurssityöskentelystä toteutettaisiin verkko-oppimisympäristössä, osa kon-taktiopetuksena. Sivusto puolestaan kannattaisi rakentaa tähtimallisen opetusympäristön tavoin, jolloin Klassikkopalettiin voisi liittää muita, eri taitoihin ja näkökulmiin keskittyviä sovelluksia. Pedagogisempi verkko-opetus tarkoittaa muutoksia myös opetettaviin asioihin. Opettajan pitää huolehtia siitä, että oppijalla on valmiudet uudenlaiseen oppimiseen ja oppimisympäristössä toimimiseen.