Temperamenttipiirteiden yhteys liikunnan päättöarvosanoihin

Abstract

Emmi-Riina Meriläinen ja Salla Rasinmäki (2014). Oppilaiden temperamenttipiirteiden yhteys liikunnan päättöarvosanoihin. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 71 s., 2 liitettä.

Tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää oppilaiden liikunnan päättöarvosanojen ja temperamenttipiirteiden välisiä yhteyksiä. Tarkastelimme myös sitä, miten heikompia (7) ja korkeampia (9–10) arvosanoja saaneiden oppilaiden temperamentit eroavat toisistaan. Tutkimus antaa tietoa myös sukupuolten välisistä eroista temperamenttipiirteissä ja liikunnan päättöarvosanoissa.

Tutkielmamme kohdejoukkona olivat riihimäkeläisen yläkoulun 9. luokan oppilaat (n=80). Kohdejoukosta tyttöjä oli 31 ja poikia 49. Kyselytutkimuksen aineiston keräsimme keväällä 2012. Oppilaiden temperamenttipiirteiden selvittämiseen käytimme The Early Adolescent Temperament Questionnaire (EATQ-R) -itsearvion (Ellis & Rothbart 2001; Putnam ym. 2001) suomennettua versiota, joka on tarkoitettu 9–16 -vuotiaiden temperamentin tutkimiseen. Päättöarvosanat keräsimme tutkimuskoulun kansliasta jälkikäteen itsekirjaamina. EATQ-R -mittarin luotettavuutta tarkastelimme Cronbachin alfakertoimen avulla. Tutkimustuloksia analysoimme Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien ja riippumattomien otosten t-testien avulla.

Sukupuolten välillä ei esiintynyt liikunnan päättöarvosanoissa tilastollisesti merkitsevää eroa. Tyttöjen arvosanojen keskiarvo oli 8.1 ja poikien 8.3. Temperamenttipiirteissä ilmeni eroja sukupuolten välillä seitsemässä piirteessä. Tytöt olivat oman arvionsa mukaan poikia tarkkaavaisempia, kokivat enemmän alakuloisuutta ja olivat herkempiä aistiärsykkeille. Myös mielihyväherkkyys ja turhautuneisuus olivat tytöille tyypillisempiä piirteitä. Pojat kokivat vähemmän pelkoa ja läheisyyttä kuin tytöt. Temperamenttipiirteet korreloivat keskenään johdonmukaisesti. Tytöillä mikään temperamenttipiirre ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä liikunnan päättöarvosanaan. Tyttöjen kohdalla ei myöskään ilmennyt tilastollisesti merkitseviä temperamenttieroja heikompia ja korkeampia arvosanoja saaneiden välillä. Pojilla liikunnan päättöarvosanaan olivat positiivisesti yhteydessä jännityshakuisuus ja läheisyys. Korkeampia arvosanoja (9–10) saaneet pojat olivat tilastollisesti merkitsevästi jännityshakuisempia ja kokivat enemmän läheisyyttä kuin heikompia (7) arvosanoja saaneet pojat.

Tulostemme perusteella näyttäisi siltä, ettei temperamentti ole kovin merkittävästi yhteydessä oppilaiden liikunnan päättöarvosanoihin. Tämä on arvioinnin oikeudenmukaisuuden kannalta myönteinen tulos. Tutkielmamme antaa liikunnanopettajille ja täydennyskoulutettaville hyödyllistä tietoa liikunnan arvioinnista sekä erilaisten temperamenttien tuntemuksen merkityksestä opetustyössä.