Kohtaamattomuudesta vuorovaikutukseen – tunnekielinen toimintakulttuuri antaa yhä odottaa tuloaan

Abstract

Tuleva opetussuunnitelmauudistus nostaa pedagogiseen keskusteluun käsitteen monilukutaito. Se tulee ymmärtääkseni sisältymään teoreettisena pohjana jokaisen oppiaineen sisältöihin ja tavoitteisiin ja siitä halutaan tehdä myös käytännössä toteutuvaa luontevaa, jokapäiväistä toimintaa. Monenlaisia ilmiöitä ja asioita luetaan tulevaisuudessa tekstinä. Mutta missä puhutaan siitä, että ihmistäkin pitäisi osata lukea? Jotta koulun arjessa päästäisiin aitoihin kohtaamisiin oppilaiden kanssa, olisi opetussuunnitelmaan viimeinkin määriteltävä kohtaamisiin tarvittava kieli, samoin sille välttämätön lukutaito. Tämän kielen nimi voisi olla ihmisystävällisyyden kieli tai aidon kohtaamisen kieli, mutta tässä artikkelissa puhun siitä tunnekielenä. Se on kieltä, jota ilman kaikki tieto koulussa katoaa tyhjyyteen.