Blogissa toimittajan tollot eivät vääristele sanoja : sosiaalisen median vaikutuksia politiikan journalismiin ja uutisointiin

Abstract

Pro gradu-tutkielmani käsittelee ajankohtaista sosiaalista mediaa politiikan toimittajien uutena työkaluna. Sähköisen median vaatiman nopeuden ja sosiaalisen median mukaan tulon myötä toimittajien työskentelytavat ovat muuttuneet. Tutkielmallani pyrin selvittämään, miten toimitukset luovat politiikan uutisia sosiaalisesta mediasta, millaisia uutisia sosiaalisesta mediasta nostetaan ja miten politiikan toimitukset kokevat politiikan journalismin muuttuneen. Lisäksi tarkastelen diskurssianalyysin avulla sitä, millaisia nämä sosiaalisesta mediasta nostetut uutiset ovat. Lisäksi arvioin, kuinka sosiaalinen media ja verkkojournalismi ovat muuttaneet politiikan journalismia ja miten näiden tekijöiden yhteissumma vaikuttaa journalismin laatuun. Lähestyn tutkimuskysymystäni kvalitatiivisen eli laadullinen tutkimuksen näkökulmasta diskurssianalyysiä ja sisällönanalyysia apuna käyttäen. Tutkielmani tarkoituksena on havainnoillistaa sosiaalisen median ilmiötä osana politiikan journalismia. Koska sosiaalinen media on tutkimusalustana hyvin laaja ja luonteeltaan jatkuvasti muuttuva, lähestyn sen vuoksi tutkimuskysymystäni laajasti ja avoimesti. Tutkielmani aineisto on kerätty verkkouutisista sekä politiikan toimittajien haastatteluista. Lähestyn verkkouutisista koostettua aineistoa diskurssianalyysin avulla. Haastatteluissa käytän tutkimusmetodina sisällönanalyysia. Haastattelujen avulla pyrin selvittämään miten toimitukset luovat politiikan uutisia sosiaalisesta mediasta, millaisia uutisia sosiaalisesta mediasta nostetaan ja miten politiikan toimitukset kokevat politiikan journalismin muuttuneen. Verkkoaineistoa tarkastelemalla pyrin selvittämään millaisia nämä sosiaalisesta mediasta nostetut uutiset ovat.

Oletukseni on, että sosiaalinen media on osaltaan vaikuttanut toimittajan työhön helpottavalla tavalla, mutta samalla se on lisännyt lähdekritiikittömyyttä ja skandaalihakuisuutta journalismissa. Lisäksi sosiaalinen media herättää kysymyksiä journalismin objektiivisuudesta ja riippumattomuudesta, sekä siitä, kuinka näitä arvoja tulisi tarkastella uudenlaisten työtapojen valossa, erityisesti politiikan journalismissa. Koska sosiaalinen media on kaikkien ulottuvilla, se tuo julkisen poliittisen keskustelun lähemmäs kansaa ja lisää kansalaisten mahdollisuuksia osallistua keskusteluun. Näin olleen sosiaalinen media onkin ensimmäinen aidosti demokraattinen media. Tiedonvälityksen suhteen toimitukset, niin lehdistö kuin myös sähköinen media, ovat joutuneet käymään läpi muutoksen ajatusmaailmassaan ja toiminnassaan. Medialle tyypille ajattelumalli itsestään korvaamattomana tiedonvälittäjänä ja vallan vahtikoirana, on muuttumassa. Politiikan journalismi heijastaa tätä muutosprosessia vahvimmin ja selkeimmin. Sosiaalisen median ilmiö osoittaa, kuinka yksittäisten poliitikkojen lausumia tuodaan julki heidän henkilökohtaisista näkökulmistaan. Näitä hyvin subjektiivisia poliittisia näkökulmia tuodaan nyt osaksi uutiskielen diskurssia herkemmin kuin aikaisemmin. Politiikan journalismi onkin ottanut suuren harppauksen henkilöitymispolitiikan suuntaan, jossa objektiivisuuden ja puoluepoliittisten linjausten kanssa saa olla erityisen tarkkana. Tutkimuksessa ilmenee varsin selkeästi, että poliitikot hyötyvän median huomiosta, ja siksi myös tarkoitushakuisesti haluavat aika ajoin provosoida mediaa.