"Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi" : koulukuraattorien näkemyksiä asiantuntijuudesta moniammatillisessa yhteistyössä

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan peruskoulussa työskentelevien koulukuraattorien näkemyksiä omasta ja eri toimijoiden asiantuntijuudesta koulun sisäisessä ja ulkoisessa moniammatillisessa yhteistyössä. Koulun sisäinen moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa koulun oppilashuoltoryhmän jäsenten työskentelyä. Koulun ulkoisella moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan työskentelyä lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon (perheneuvola, lasten ja nuorten psykiatria) kanssa. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii moderni ja postmoderni ajattelu sosiaalityön asiantuntijuudesta.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä on ryhmähaastattelu. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta, joihin osallistui 14 perusopetuksen koulukuraattoria Itä-Suomen alueelta. Ensimmäisessä ryhmähaastattelussa oli viisi, toisessa neljä ja kolmannessa viisi koulukuraattoria. Ryhmähaastatteluun osallistuneet koulukuraattorit olivat iältään 28–62-vuotiaita naisia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimus osoittaa, että koulun sisäisessä ja ulkoisessa moniammatillisessa yhteistyössä näkyy vielä hyvin perinteisiä modernin asiantuntijuuden tunnusmerkkejä. Moderni asian-tuntijuus moniammatillisessa yhteistyössä tulee esille toimijoiden ja työskentelyn sektori-keskeisyytenä, valta-asemina, hierarkkisuutena eri organisaatioiden ja asiantuntijoiden välillä, erityisosaamisen ja yksilöasiantuntijuuden korostumisena sekä päällekkäisen työn tekemisenä. Tutkimuksen mukaan moniammatillisessa yhteistyössä näkyy myös postmodernia, yhteis-toiminnallisuuteen pyrkivää asiantuntijuutta. Erityisesti koulun sisäisessä koulukuraattorin ja koulupsykologin välisessä työparityöskentelyssä moniammatillisena yhteistyömuotona näkyy postmodernin asiantuntijuuden tunnusmerkkejä. Lisäksi tutkimusaineisto sisältää runsaasti koulukuraattorien näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi post-modernin asiantuntijuuden suuntaan. Postmodernin asiantuntijuuden tunnusmerkeiksi nou-sevat asiantuntijuuden laajentuminen työskentelyn lähtökohtana, kokonaisvaltainen lähes-tymistapa asiakkaan tilanteeseen, rajojen ylitykset, jaettu asiantuntijuus sekä dialogisuus ja kontekstisidonnaisuus.