Tutkielma käsittelee Helsingin Arabianrannassa sijaitsevan yhteisöllisen senioritalo Loppukirin toimintaa ja asukkaiden kokemuksia yhteisöllisyydestä. Loppukiri on asukkaidensa rakennuttama kerrostalo, jonka tarkoitus on aktiivisen elämäntavan ja tiiviin sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistaminen ikääntyvien asukkaiden kesken. Loppukirin asukkaat asuvat omissa asunnoissaan, mutta taloon on rakennettu 400 neliötä yhteisiä tiloja. Asukkaat jakavat arjen valmistamalla yhteisen päivällisen jokaisena arkipäivänä ja huolehtimalla yhteisten tilojen kunnossapidosta. Tutkielmassa tarkastelen Loppukiriä yhteisöllisyyden näkökulmasta ja yhteisöllisyyttä asukkaiden elämäntapana. Selvitän, minkälaiset syyt ja tarpeet ovat saaneet Loppukirin asukkaat hakeutumaan asumaan yhteisölliseen senioritaloon. Tutkielman pääpaino kohdistuu siihen, miten yhteisöllisyys koetaan Loppukirissä, minkälaisia merkityksiä se saa ja miten se talon arjessa ilmenee. Tarkastelen myös henkilökohtaisten syiden taakse kätke
ytyviä yhteiskunnallisia kytköksiä. Tutkielmaa varten haastattelin seitsemää Loppukirin asukasta. Haastateltavista suurin osa alkoi eläkeiän kynnyksellä pohtia omaa tulevaisuuttaan. Kokemukset läheisten vanhenemisesta ja yhteiskunnallisen tuen puutteesta sai heidät kiinnostumaan yhteisöasumisesta. Kaikille haastateltaville yhteisöllisyys ei kuitenkaan ollut ensisijainen syy muuttaa Loppukiriin. Haastatteluaineiston perusteella yhteisöllisyys ilmenee voimakkaasti erilaisissa arjen toiminnoissa. Loppukirin arjen kolme tärkeintä teemaa ovat työnteko, yhteisruokailu ja naapuriapu. Työnteon koetaan jäsentävän elämää, antavan siihen rytmin ja tarkoituksen. Talon suuressa yhteiskeittiössä tapahtuva ruuanlaitto kokoaa ihmiset yhteen iloisen ja nautintoa tuottavan asian, ruoan, ympärille. Yhdessä työskentely myös hioo ihmisiä yhteen ja tuo asukkaita lähemmäksi toisiaan. Työryhmistä, joihin talon asukkaat on jaettu, muotoutuu työviikkojen aikaisten ponnistelujen kautta monelle talon tärkein sosiaalinen ryhmittymä. Yhteisruokailu on yhteisön kantava teema ja yhteisöllisyyden ydin. Päivittäin tapahtuva kohtaaminen toisten kanssa lisää sosiaalista turvallisuutta. Yhteisen päivälliseen liittyy vahvasti myös kulttuurisia merkityksiä sisältävä puoli. Yhteisössä harjoitettu naapuriapu on tärkeää sosiaalisen turvallisuuden kannalta. Naapuriavulla on kuitenkin rajansa: asukkaat eivät voi ryhtyä toistensa omaishoitajiksi, vaan yhteiskunnan on kannettava vastuu silloin, kun pelkkä naapuriapu ei enää riitä. Tiivis yhteiselämä yhteisössä synnyttää väistämättä myös konflikteja ja yhteisön sisäistä kritiikkiä. Asukkaiden erilaiset motiivit Loppukirissä asumiseen aiheuttivat tyytymättömyyttä yhteisön toimintaa kohtaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna Loppukiri koetaan kuitenkin paikaksi, jossa ikääntyneet voivat tuntea itsensä hyödyllisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Asukkaat voivat myös tuntea ylpeyttä siitä, että he ovat omalla työllään rakentaneet ainutlaatuisen senioriyhteisön. Loppukiri voidaan nähdä osana elämänpolitiikan ilmiötä. Jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa minuuden rakentaminen on refleksiivinen projekti, joka perustuu jatkuvasti uudistettaviin elämäkerrallisiin narratiiveihin. Näin myöskään ikääntyvien ei ole pakko tyytyä asumaan yksin omassa kodissaan tai muuttaa palvelutalon asukkaaksi, vaan heillä on mahdollisuus rakentaa yhteiskuntaan omin avuin uudenlaisia asumismuotoja, jotka sopivat nykyaikaiselle eläkeläiselle.
...
