ADHD-diagnosoitujen nuorten käsityksiä opettajista ja vertaissuhteista

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ADHD-diagnosoitujen nuorten käsityksiä heidän opettajistaan ja vertaissuhteistaan. Näistä muodostuivat myös tutkimuksen kaksi tutkimuskysymystä. Aineisto koostui 11:sta 11–16-vuotiaiden ADHD-diagnosoitujen nuorten teemahaastatteluista. Pro gradu -työ on osa tohtorikoulutettava Juho Honkasil-lan tutkimusprojektia, jonka kautta tutkimuksen aineisto on saatu. Tutkimussuuntaus oli fenomenografinen, sillä tarkoituksena oli kuvailla, analysoida ja ymmärtää kokemuksia. Tulosten mukaan tutkittavat nuoret arvostivat opettajassa sitä, että hän välitti heistä ja toteutti opetuksessaan vaihtelevaa pedagogiikkaa. Kielteisinä käsityksinä opettajasta nuoret nostivat esiin välinpitämättömyyden ja hänen puutteensa pedagogiikassa. Myös opettajien piirteillä koettiin olevan niin positiivisia kuin negatiivisia merkityksiä. Esi-merkiksi opettajan joustavuutta pidettiin hyvänä asiana, kun taas tiukkuuteen nuorilla liittyi huonoja kokemuksia. Haastatelluilla nuorilla vertaissuhteet näyttäytyivät ristirii-taisessa valossa. Toisaalta kaverisuhteisiin yhdistyi paljon positiivisia ilmauksia, mutta samanaikaisesti heillä oli paljon käsityksiä, jotka liittyivät kiusaamiseen. Tämän tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä oli se, että ADHD-diagnosoitujen nuorten omaa ääntä tulisi huomioida enemmän. Lisäksi pohdinnassa nousi esiin oppilas-opettaja -suhteen tärkeys näiden oppilaiden kohdalla, mikä opettajien olisi hyvä tiedostaa omassa työssään. Vertaissuhteissa puolestaan mietittiin, mitkä tekijät aikaansaavat onnistuneen ystävyyssuhteen. Syiksi ehdotettiin motivaatiota ja aikaisemmin saatua positiivista palautetta näistä suhteista. Asiasanat: ADHD-diagnosoidut nuoret, fenomenografia, käsitys, opettaja, vertaissuhde