Potilasohjauksen osaamisen johtaminen terveydenhuollossa : hoitotyön johtajien näkemyksiä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilasohjauksen osaamisen johtamista käytännössä. Tutkimuksessa kuvattiin osaamisen johtamisesta erityisesti käytössä olevia potilasohjauksen rakenteita, käytäntöjä ja viestintää, potilasohjauksen osaamisen tunnistamista, kartoittamista ja mittaamista sekä osaamisen kehittämistä ja ylläpitämistä. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2011 osana Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Potilasohjaus vaikuttavaksi (PoiJu) –kehittämishanketta haastattelemalla 22 hoitotyön johtajaa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella teemahaastattelun mukaisesti. Aineiston analysoinnin menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset olivat vaihtelevia. Tulosten mukaan potilasohjaus rakentui eritasoisten rakenteiden ja käytäntöjen varaan. Haastateltavien puheessa ohjaus oli osin potilaskeskeistä, omaiset huomioivaa ja sisällön osalta näyttöön perustuvaa. Omahoitoon kannustettiin yksipuolisesti ja tietotekniikka-alan hyödyntäminen ohjauksessa oli suppeaa. Ohjausmuotojen kirjo esittäytyi laajana, mutta muotoja käytettiin valtaosin melko suppeasti, etupäässä kasvokkain yksilöohjauksessa kirjallinen materiaali tukena. Ohjauksen kirjaaminen toteutui vaihtelevasti sisältäen tiedonkulun haasteita. Ohjausosaamisen ylläpito näyttäytyi vaillinaisena, arviointi oli puutteellista. Tuntuma oli yleisin ohjausosaamisen arvioinnin muoto. Ohjausosaamisen koulutuskäytännöt vaihtelivat. Kehittämistyötä toteutui yli organisaatiorajojen muun muassa hoitoketjujen muodossa. Näkemykset kehittämistarpeista kohdistuivat monipuolisempiin ohjaustapoihin, materiaaleihin, arviointimittareiden luomiseen ja kolmannen sektorin hyödyntämiseen osaksi hoitoketjua. Tulosten mukaan potilasohjauksen osaamisen johtamisessa tulisi painottaa ohjauksen arvioinnin kehittämistä. Tarvitaan myös kirjaamisen yhtenäistämistä tiedonkulun turvaamiseksi, kolmannen sektorin huomioimista osaksi hoitoketjuja ja näyttöön perustuvan potilasohjauksen turvaamista ohjausosaamista kehittämällä täydennyskoulutusta. Lisäksi painopistettä tulisi kohdentaa myös potilaan omahoidon ja osallisuuden sekä ohjaustapojen kehittämiseen.

The objective of this study was to determine the knowledge management of patient counseling in practice. The study described knowledge management, in particular the use of patient counseling structures, practices and communication, patient counseling skills identification, mapping and measurement as well as knowledge management development and maintenance. The data collection which was a part of the Central Finland Health Care District patient counseling efficiency development project (PoiJu) was done by interviewing 22 nursing leaders in the Central Finland Health Care District in accordance with the semi-structured interview format. The analysis method was content analysis. The results varied. The results suggest that patient counseling was based upon various levels of structures and practices. In the interviewee’s communications, the patient counseling was partially patient-centered, took into account the family members and the content was evidence-based. Self-treatment was encouraged unilaterally and the use of information technology was limited. The approach to the patient counseling was introduced broadly yet the utilization of the methods, for the most part, was relatively limited, mainly face to face with an individual utilizing the guidance of written support material. The recording of patient education information was completed to varying degrees which included information flow challenges. Maintenance of knowledge management of patient counseling was insufficient, assessments were incomplete. The most commonly utilized form of measuring the patient counseling knowledge skills was the overall impression, no instruments were used. Training of the patient counseling knowledge practices varied. Development work took place across organizational boundaries among other things within the care pathways. The views of development focused on more versatile patient counseling methods, materials, creation of evaluation indicators and the utilization of a third sector in the care pathways. According to the results, the knowledge management of patient counseling should emphasize the development of patient counseling evaluation. Unifying the data collection is also needed to safeguard the flow of information, considering the third sector as part of the care pathways and also safeguarding the evidence-based patient counseling by improving the patient education knowledge skills through continuing counseling. In addition, the emphasis should also be focused on developing the methods of patient self-treatment, patient involvement and patient counseling.