Huojunnan yhteys kaatumisen seurauksena syntyneisiin murtumiin ikääntyneillä naisilla

Abstract

TIIVISTELMÄ

Huojunnan yhteys kaatumisen seurauksena syntyneisiin murtumiin ikääntyneillä naisilla

Mahsa Modarress Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta Terveystieteiden laitos Syksy 2013 48 sivua

Liikunta- ja toimintakykyä voidaan pitää keskeisenä osana ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Ikääntymisen myötä lihasvoima ja -kestävyys sekä aistitoiminnat heikkenevät vaikuttaen negatiivisesti liikehallintaan ja sitä kautta tasapainoon, jolloin myös kaatumisriski kasvaa. Samanaikaisesti vanhenevassa elimistössä tapahtuvat biologiset ja biokemialliset muutokset johtavat luuston haurastumiseen, joka puolestaan altistaa murtumille ja niitä seuraaville terveyshaitoille; liiallinen haurastuminen voi esimerkiksi johtaa luuston sairauteen, osteoporoosiin. Vuosittain noin 30 % yli 65-vuotiaista kaatuu määrän kasvaessa jatkuvasti väestön vanhetessa. Murtumat ovat seurauksiltaan sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta vakavia tapahtumia, sillä erityisesti lonkkamurtumat johtavat usein liikuntakyvyttömyyteen, laitoshoitoon ja jopa kuolemaan.

Tasapainoa voidaan arvioida mittaamalla vartalon huojuntaa seistessä. Huojunnan yhteydestä murtumiin on aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa saatu ristiriitaisia tuloksia; osassa huonon tasapainon ja voimakkaan huojunnan on havaittu kasvattavan murtumien riskiä, mutta osassa yhteyttä ei ole havaittu. Tässä tutkimuksessa selvitetään ikääntyneiden naisten seistessä mitatun vartalon huojunnan yhteyttä kaatumisen seurauksena syntyneisiin murtumiin. Työssä keskitytään ikääntyneisiin naisiin, sillä postmenopausaalisilla naisilla on kohonnut riski sairastua osteoporoosiin. Tutkittavana oli 1222 70–73 -vuotiasta naista, joiden murtumatiedot kerättiin sairaalarekistereistä, ja heidän tasapainonsa mitattiin tutkimuksessa kehitetyllä huojuntamittausmenetelmällä ja kliinisillä testeillä. Tutkimus on osa laajempaa Luumu-väestökohortin seurantaa, joka on käynnistynyt vuonna 1997 Oulun Liikuntalääketieteellisen Klinikan ja Oulun yliopiston terveystieteiden laitoksen yhteistyönä.

Tässä tutkimuksessa ikääntyneiden naisten seistessä mitatun vartalon huojunnan ja kaatumisen seurauksena syntyneiden murtumien välillä ei havaittu yhteyttä. Näin ollen huojunnan mittauksen ennustearvoa ikääntyneiden kaatumisen seurauksena syntyneiden murtumien suhteen ei toistaiseksi voida varmuudella todeta. Koska huojunnan mittaus on helppo, nopea ja turvallinen toteuttaa, aihetta olisi syytä tutkia lisää laadukkaissa seurantatutkimuksissa.

Vaikka huojunnan ja murtumien välinen yhteys ei ole täysin yksiselitteistä, voidaan erilaisia tasapainoa ja lihaskuntoa kohentavia liikuntaohjelmia pitää varteen otettavina keinoina ennaltaehkäistä kaatumisia sekä niiden seurauksena syntyviä murtumia. Tasapainotesteillä ja huojuntaa mittaamalla voidaan lisäksi saada arvokasta tietoa mahdollisesti riskiryhmään kuuluvista henkilöistä.

ABSTRACT Association between postural sway and fall related fractures in elderly women

Mahsa Modarress University of Jyväskylä Faculty of Sport Sciences Department of Health sciences Autumn 2013 48 pages

Mobility and ability to function have key roles in humans’ health and well-being. Muscle strength and power become weaker as one gets older, so do the sensory functions. Thus the postural balance and gait will degenerate leading to increased risk of falling. At the same time biological and biochemical changes will result in fragile skeletal system, which can eventually cause skeletal disease, osteoporosis. It is estimated that about 30 % of 65 years old or older will fall during upcoming years and, with an ageing populations, it is likely that number of fallers will increase constantly for the time being. Falls and related injuries, especially hip fractures, lead commonly to immobility, institutionalization and even death of elderly. Thus it is highly essential to investigate strategies to prevent falls.

Balance can be estimated by measuring the postural sway at upright position. The results of existing studies about association of the postural sway and fractures are somewhat conflicting: some of the studies implicate that high postural sway increases the fracture risk while other studies has not been capable to detect the association. The aim of this study is to investigate whether there is association between postural sway and fall related fractures in elderly women. Because the fracture and the osteoporosis risk of postmenopausal women are increased, the present study concentrates in them. The data used in the study is part of the extensive birth cohort of 1690 elderly Finnish women, whose information’s were obtained from the National Population Register of Finland. A total of 1,222 postmenopausal women (aged 70–73) agreed to take part in the study, where their body sway was assessed by inclinometry-based method. The study was carried out in collaboration with the Deaconess Institute of Oulu and the Departments of Public Health Science of University of Oulu.

Based on the present study there is no statistical significance between postural sway, measured at upright position, and fall related fractures in elderly women. Thus the result of the study is consistent with the current conception: there is no firm evidence that impaired balance and high postural sway can be risk factors for fall related fractures in elderly. While further research is needed to assess whether impaired balance and high postural sway are risk factors for fractures, suitable exercise programs, containing balance and strength exercises, are recommended to prevent falls and related injuries in order to keep the quality of life of the elderly high as possible.

Keywords: postural sway, balance, fractures, elderly women