Julkinen keskustelu ruotsin opiskelun pakollisuudesta Suomen kouluissa ja oppilaitoksissa on ollut kiivasta pitkään. Erityisesti itäsuomalaisia aihe on puhututtanut viime aikoina paljon. Venäjääkin on ehdotettu opiskeltavaksi ruotsin tilalla Itä-Suomen alueella, koska työnantajat peräänkuuluttavat aiempaa enemmän venäjänkielentaitoista työvoimaa. Siksi halusin tässä sivugradussani tutkia, mitä mieltä ruotsin opettajat Itä-Suomessa ovat työstään ja ruotsin pakollisuudesta sekä ovatko heidän oppilaansa olleet motivoituneita opiskelemaan ruotsia ja mitkä heidän motivoimiskeinoistaan ovat toimineet parhaiten. Haastattelin yhteensä neljää ruotsin opettajaa Savon alueella Itä-Suomessa. Jokainen heistä työskentelee eri koulutusasteilla: yksi yläasteella, yksi lukiossa, yksi ammattikoulussa ja yksi ammattikorkeakoulussa. Analysoin tulokset laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että kaikki haastatellut opettajat opettavat mielellään ruotsia Itä-Suomessa. He k
okevat työnsä mielekkääksi, monipuoliseksi ja haastavaksikin. Opettajat eivät suoranaisesti vastusta ruotsin kielen valinnaiseksi asettamista Suomen oppilaitoksissa, mutta esittävät kuitenkin julkisessa keskustelussa usein esiin tulleita perusteluja pakollisuuden puolesta sekä mainitsevat, että opetustyötä ei heillä välttämättä enää riittäisi, jos ruotsista tulisi valinnainen kieli Suomessa.
Haastattelemilleni ammatti- ja ammattikorkeakoulun opettajille opiskelijoiden motivoiminen ruotsin opiskeluun on suuri haaste, ja ammattikoulun ruotsinopettaja sanookin, että pääasiassa oppilailla on aika negatiiviset asenteet ruotsia kohtaan, kun he tulevat peruskoulusta. Monet haastateltavien opiskelijoista ovat kuitenkin myös motivoituneita opiskelemaan ruotsia ja suurin osa oppilaista opiskelee kieltä ”mukisematta” eli ilman näkyvämpää vastustusta. Kaikki haastattelemani opettajat ovat sitä mieltä, että ns. ”ongelmaoppilaita” on yleensä korkeintaan yksi tai kaksi ryhmässään. Kolmen opettajan mielestä heillä on useimmiten ongelmia muidenkin oppiaineiden opiskelussa kuin vain ruotsissa. Moni opettajista mainitsi, että nämä oppilaat ovat usein myös ryhmän heikoimpia oppilaita. Heille ruotsin opiskelu tuntuu tympeältä yksinkertaisesti siksi, kun he eivät sitä osaa.
Erilaisia motivoimiskeinoja, työrauhaongelmien ennaltaehkäisykeinoja ja työrauhaongelmia korjaavia keinoja opettajat ovat käyttäneet työssään paljon. Erityisesti ryhmän kanssa keskustelu, vaihtelevat työtavat ja opetusmenetelmät sekä sopivien ope-tusmateriaalien valinta olivat kaikille haastatelluille tuttuja ja heidän mielestään toimivia keinoja. Osa opettajista mainitsi myös esim. kielikontaktien käytön, oppilaiden kehumisen ja yrittämiseen innostamisen tällaisina keinoina. Huumorintajun koki kaksi opettajista tärkeänä työssään. Todennäköisesti opettajien käyttämät motivaatioon ja työrauhaan vaikuttavat keinot opetuksessa ovat nostaneet heidän oppilaidensa motivaatiota ruotsin opiskelua kohtaan, vaikuttaneet oppilaiden käytökseen positiivisesti ja siten tehneet opettajien työstä nautittavan arvoista.
...
