Lapsen sosiaalistuminen liikuntaan ja urheiluun : suunnistus perheliikuntalajina lasten ja vanhempien kokemana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena perheliikuntalajina lapset ja vanhem-mat kokevat suunnistuksen ja mikä on vanhempien merkitys lasten liikuntaan sosiaalis-tumisessa ja lajivalinnassa. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, mitä tekijöitä suunnis-tuksessa pidetään tärkeinä sekä mihin ja minkälaisiin valmiuksiin laji kasvattaa.

Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusjoukkona oli suunnistusta harrastava kuusihenkinen perhe, joka valikoitui harkinnanvaraisesti. Aineisto kerättiin vanhempien kirjoitelmilla ja saatua aineistoa tarkentavilla haastatteluilla sekä lasten haastatteluilla. Lähestymistapoina tutkimuksessa olivat narratiivisuus ja fenomenologia. Aineistoa käsi-teltiin hermeneuttisen kehän menetelmällä. Tutkimuksen teoriaosuus käsitteli lapsen so-siaalistumista liikuntaan ja urheiluun, suunnistusta lajina sekä perheliikuntaa.

Tutkimus osoitti, että suunnistus on kohdeperheelle elämäntapa. Vanhempien harrasta-neisuuden myötä lapset ovat kasvaneet lajiin mukaan, eivätkä he edes miellä varsinaisesti aloittaneensa suunnistusta. Perhelajina suunnistus on mitä mainioin, koska samoihin ta-pahtumiin voivat osallistua kaikenikäiset ja -tasoiset suunnistajat. Vaikka jokaisella on oma kilpailunsa, reissussa ollaan kuitenkin porukalla. Perheenä liikkumisessa parasta on-kin perheen yhteinen aika. Suunnistus on opettanut muun muassa vastuullisuutta, nöy-ryyttä, periksiantamattomuutta, toisten kunnioittamista sekä suunnistusmatkailun myötä Suomi-tietoutta.