Hikoillen tai hengaillen - hyvää oloa ja hymyä : tapaustutkimus yhden lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaiden vapaa-ajan liikunnallisista ja muista harrastuksista

Abstract

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO

Liikuntakasvatuksen laitos / Liikuntatieteellinen tiedekunta Jämsä Susanna: Hikoillen tai hengaillen – hyvää oloa ja hymyä. Tapaustutkimus yhden lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaiden vapaa-ajan liikunnallisista ja muista har-rastuksista. Pro gradu -tutkielma, 80 s. Liikuntapedagogiikka 2013.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä liikuntaa nuoret vapaa-ajalla harras-tavat ja miksi sekä miten he liikuntaa harrastavat ja tukeeko kenties jokin taho heidän harrastamistaan. Tarkoitus oli saada myös selville, onko koululiikunnalla ollut vaikutusta liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja mitä nuoret harrastaisivat, jos siihen olisi mah-dollisuus. Lisäksi kysyin, miten muuten kuin mahdollisesti liikunnan parissa nuoret vapaa-aikaansa viettävät.

Tutkimusjoukoksi olen valinnut lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaat yhdestä län-sisuomalaisesta koulusta (n = 32). Aineisto kerättiin syksyllä 2012, jolloin oppilaat kir-joittivat aineen aiheesta ”Mitä harrastan vapaa-ajalla?”.

Tutkimuksen teoriaosa on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään mur-rosikää ja siinä tapahtuvia muutoksia. Toisessa osassa tarkastellaan nuorten liikunnan harrastamista ja harrastamisen merkityksiä nuorelle. Kolmannessa osassa pureudutaan motivaatioon ja motiiveihin ja neljäs osa valottaa nuorten harrastuksia vapaa-aikana.

Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, joka pohjautui hermeneuttis-fenomenologiseen tutkimusotteeseen. Aineiston analysointimenetelmäksi valitsin narra-tiivisen lähestymistavan, koska siten sain nuorten omat kokemukset esille parhaiten.

Tutkimustulosten mukaan nuorten ylivoimaisesti suosituin vapaa-ajan liikunnan harras-tamismuoto oli lenkkeily käsittäen sekä juoksu- että kävelylenkkeilyn. Seuraavaksi tuli-vat tytöillä zumba ja kahvakuula ja pojilla kuntosali. Suurin motiivi liikunnan harrasta-miselle oli itsensä kehittäminen. Jokainen harrasti liikuntaa tavalla tai toisella. Oma-toimisesti harrastettiin hieman enemmän kuin seurassa. Tyttöjen seurassa harrastaminen oli hieman yleisempää kuin poikien.

Koti, perhe ja kaverit tukivat tutkimustulosten mukaan eniten nuoria liikunnallisissa harrastuksissa, eikä koululiikunnalla ollut merkittävää vaikutusta nuorten liikunnallisten harrastusten aloittamiseen. Ellei liikunnallisia harrastuksia oteta huomioon, niin suosituin vapaa-ajan viettomuoto oli kavereiden ja ystävien tapaaminen, hengailu ja jutteleminen heidän kanssaan. Kavereiden tapaamista pidettiin yleisesti erittäin tärkeänä. Seuraavaksi suosituimpia vapaa-ajan viettomuotoja olivat musiikin harrastaminen eri muodoissaan, television katselu, tietokoneella pelailu ja chattailu sekä kirjoittaminen ja va-lokuvaaminen. Jos nuorilla olisi mahdollisuus, he haluaisivat harrastaa joukkuepalloilu-lajeja, tanssia eri muodoissaan, seinäkiipeilyä sekä taistelu- /itsepuolustuslajeja.