Peruskoulutuskauden fyysinen kuormittavuus varusmiespalveluksen aikana

Abstract

Varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden kokonaiskuormittavuudesta ei ole riittävästi tietoa. Verenkierto -ja hengityselimistön kunnon kehittyminen ja ylläpitäminen edellyttää riittävää fyysistä aktiivisuutta. Liiallinen ja pitkittynyt fyysinen kuormittaminen taas johtaa ylikuormitustilaan, josta seuraa suorituskyvyn laskeminen sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden kuormittavuutta objektiivisillä mittausmenetelmillä aidoissa olosuhteissa. Kahdeksan viikkoa kestävään tutkimukseen osallistui 34 vapaaehtoista miesalokasta (ikä: 19.1±0.3 v) Kainuun Prikaatin viestikomppaniasta. Tutkittavat jaettiin varusmiespalvelusta edeltävän fyysisen aktiivisuuden perusteella aktiivi-, harraste- ja perustasoryhmään. Tutkimusjaksolla fyysistä kuormittavuutta ja energiankulutusta arvioitiin mittaamalla sykettä ja fyysistä aktiivisuutta. Kokonaiskuormittavuuden arvioimiseksi mitatusta sykedatasta laskettiin rasituskertymää päivä- ja viikkokohtaisesti sekä koko peruskoulutuskauden ajalle. Yksittäisten aktiviteettilajien intensiteettiä arvioitiin sekä sykeettä aktiivisuusmittausten avulla. Peruskoulutuskauden päivittäinen ja viikottainen fyysinen kuormittavuus (TRIMP) oli verrattavissa kestävyysurheilijoiden vastaaviin kokonaiskuormituksiin. Vähiten liikkuneet alokkaat kuormittuivat eniten (TRIMPperus=12393 vs. TRIMPharraste=10252, p<0.05 ja TRIMPaktiivi=8444, p<0.01) tutkimusjakson aikana huolimatta tasoryhmiin jakamisesta. Tämä oli havaittavissa päivä- ja viikkokohtaisissa, sekä koko tutkimusjakson aikaisessa kokonaiskuormituksessa. Intensiteetiltään peruskoulutuskauden aktiviteettilajit kuuluivat joko matalaan tai kohtalaiseen intensiteettiluokkaan (<6MET). Merkittävä kokonaiskuormittavuus aiheutui siten intensiteetin sijaan kuormituksen pitkästä kestosta. Eri mittausmenetelmillä arvioidut intensiteetit erosivat toisistaan suurimmassa osassa aktiviteettilajeja. Tutkimustulosten perusteella tasoryhmien kokonaiskuormituksen optimointi ei ollut peruskoulutuskauden aikana riittävää. Tasoryhmien fyysistä harjoittelua tulisi erilaistaa aiempaa voimakkaammin. Lisäksi varusmiespalveluksen kuormittavuutta tulisi jatkossa mitata myös palveluksen aikana, jotta fyysinen harjoittelu voitaisiin yksilöidä paremmin erikuntoisille alokkaille. Fyysisen aktiivisuuden ja sykemittauksen yhdistäminen antaisi mahdollisesti luotettavimman arvion energiankulutuksesta ja kokonaiskuormituksesta kenttäolosuhteissa.

The amount of training load and energy expenditure during military basic training period is poorly known. In order to enchance and maintain aerobic performance, certain amount of physical activity is demanded. On the other hand, excessive and prolonged physical activity leads to overreaching state, which is followed by decresed physical performance and other physiological and psychological symptoms. The purpose of this study was to measure training load and energy expenditure during military basic training period using objective measurements in authentic environment. Thirtyfour voluntary male conscrispts (age: 19.1 ± 0.3 years) from Kainuu Pricade participated in this eight week study. Subjects were divided into three fitness groups (pro, semi, basic) by their physical activity state prior military service. During the study period heart rate monitors and accelerometers were used to evaluate physical activity and energy expenditure. Heart rate data was used to calculate the training load (TRIMP, training impact) for each day, week and the whole basic training period. The intensity of single activity was evaluated using both physical activity measurements. Training load of basic training period was remarkable and paralled with the training load of elite athletes during the training and competition period. The conscripts in the basic group were most loaded during the study period (TRIMPbasic=12393 vs. TRIMPsemi=10252, p<0.01 ja TRIMPpro=8444, p<0.05). The intensity of different physical activities during the basic training period were low or moderate (<6MET). Thus, the remarkable training load was rather due to extended duration of activity than high intensity. According to this study, the optimizing of training load into different fitness groups was not sufficient during the basic training period. Thus, the differentiation in training loads ought to be even stronger. In the future, measuring the training load during the military service is recommended in order to individualise the training load for each conscript. Combining of heart rate and physical activity measurements might give the best estimate of energy expenditure in field conditions.