Peruskoulutuskauden fyysinen kuormittavuus varusmiespalveluksen aikana

Varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden kokonaiskuormittavuudesta ei ole riittävästi tietoa. Verenkierto -ja hengityselimistön kunnon kehittyminen ja ylläpitäminen edellyttää riittävää fyysistä aktiivisuutta. Liiallinen ja pitkittynyt fyysinen kuormittaminen taas johtaa ylikuormitustilaan, josta seuraa suorituskyvyn laskeminen sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden kuormittavuutta objektiivisillä mittausmenetelmillä aidoissa olosuhteissa. Kahdeksan viikkoa kestävään tutkimukseen osallistui 34 vapaaehtoista miesalokasta (ikä: 19.1±0.3 v) Kainuun Prikaatin viestikomppaniasta. Tutkittavat jaettiin varusmiespalvelusta edeltävän fyysisen aktiivisuuden perusteella aktiivi-, harraste- ja perustasoryhmään. Tutkimusjaksolla fyysistä kuormittavuutta ja energiankulutusta arvioitiin mittaamalla sykettä ja fyysistä aktiivisuutta. Kokonaiskuormittavuuden arvioimiseksi mitatusta sykedatasta laskettiin rasituskertymää päivä- ja viikkokohtaisesti sekä koko peruskoulutuskauden ajalle. Yksittäisten aktiviteettilajien intensiteettiä arvioitiin sekä sykeettä aktiivisuusmittausten avulla. Peruskoulutuskauden päivittäinen ja viikottainen fyysinen kuormittavuus (TRIMP) oli verrattavissa kestävyysurheilijoiden vastaaviin kokonaiskuormituksiin. Vähiten liikkuneet alokkaat kuormittuivat eniten (TRIMPperus=12393 vs. TRIMPharraste=10252, p<0.05 ja TRIMPaktiivi=8444, p<0.01) tutkimusjakson aikana huolimatta tasoryhmiin jakamisesta. Tämä oli havaittavissa päivä- ja viikkokohtaisissa, sekä koko tutkimusjakson aikaisessa kokonaiskuormituksessa. Intensiteetiltään peruskoulutuskauden aktiviteettilajit kuuluivat joko matalaan tai kohtalaiseen intensiteettiluokkaan (<6MET). Merkittävä kokonaiskuormittavuus aiheutui siten intensiteetin sijaan kuormituksen pitkästä kestosta. Eri mittausmenetelmillä arvioidut intensiteetit erosivat toisistaan suurimmassa osassa aktiviteettilajeja. Tutkimustulosten perusteella tasoryhmien kokonaiskuormituksen optimointi ei ollut peruskoulutuskauden aikana riittävää. Tasoryhmien fyysistä harjoittelua tulisi erilaistaa aiempaa voimakkaammin. Lisäksi varusmiespalveluksen kuormittavuutta tulisi jatkossa mitata myös palveluksen aikana, jotta fyysinen harjoittelu voitaisiin yksilöidä paremmin erikuntoisille alokkaille. Fyysisen aktiivisuuden ja sykemittauksen yhdistäminen antaisi mahdollisesti luotettavimman arvion energiankulutuksesta ja kokonaiskuormituksesta kenttäolosuhteissa.