Koulutus- ja kehittämisintervention vaikutus polvinivelrikkopotilaiden lähetteiden sisältöön ja hoitolinjapäätöksiin erikoissairaanhoidossa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koulutus- ja kehittämisintervention vaikutusta erikoissairaanhoidon ortopedian poliklinikalle ohjautuneiden polvinivelrikkopotilaiden lähetteiden sisältöön, strukturoidun lähetteen käyttöastetta sekä koulutusintervention ja strukturoidun lähetteen vaikutusta lähetteistä seuranneisiin hoitolinjapäätöksiin. Tutkimusaineisto koostui vuosina 2007 (n=250) ja 2009 (n=237) ortopedian poliklinikalle saapuneista peräkkäisistä lähetteistä. Sisäänottokriteerinä olivat polvinivelrikkopotilaiden kiireettömän hoidon lähetteet, joista päivystyslähetteet oli poissuljettu. Vuonna 2008 Keski- Suomen sairaanhoitopiiri uudisti asiantuntijatyöryhmän kanssa polvioireisen potilaan konsultaatio- ja lähetelomakkeen, eli strukturoidun lähetteen sekä koulutti alueen lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa strukturoidun lähetteen käyttöön. Lähetteiden arvioinnin pohjana käytettiin kehitettyä niin sanottua hyvän lähetteen kriteeristöä. Lähetteiden perusteella ortopedi kutsui potilaat joko polikliiniselle vastaanotolle, suoraan leikkausta edeltävälle preoperatiiviselle käynnille vuodeosastolle tai teki tehtävänsiirron fysioterapeutille tai muuhun erikoisalaan. Lähetteiden laatu ja valitut hoitolinjapäätökset analysoitiin potilasasiakirjoista. Hoitolinjapäätökset analysoitiin vuoden 2007 (n=170) ja vuoden 2009 (n=95) Keski-Suomen keskussairaalan hoidetuilta potilailta. Koulutus- ja kehittämisintervention jälkeen 16 prosentissa (n=218) vuoden 2009 lähetteistä oli käytetty strukturoitua lähetettä. Tilastollisesti merkitsevä parannus (p<0,05) oli tapahtunut 21 hyvän lähetteen kriteeristöstä yhteensä 16 kriteerissä. Yli 80 prosentin käyttöaste oli saavutettu koulutus- ja kehittämisintervention jälkeen viiden kriteerin kohdalla; diagnoosi tai oire, oirepuoli, kliiniset löydökset, kipu ja toimintakyvyn haitta. Intervention jälkeen muun muassa kliinisten löydösten käyttöaste oli parantunut kolminkertaisesti, liikerajoituksen, instabiliteetin, kävelymatkan, toimintakyvyn haitan ja radiologisen muutoksen käyttöasteet olivat kaksinkertaistuneet. Ainoa tilastollisesti merkitsevä heikennys oli tapahtunut oirekeston käyttöasteessa. Otokset erosivat tilastollisesti merkittävästi toisistaan keskiarvoiän ja sukupuolen suhteen. Vuoden 2009 otoksessa potilaiden keski-ikä oli suurempi ja naisia suhteessa enemmän. Lisäsairauksien suhteen otokset eivät eronneet tilastollisesti toisistaan. Vuoden 2007 potilaista 103:lle (61 %) tehtiin operatiivinen hoitopäätös ja 66 (39 %) potilaan hoitopäätös oli konservatiivinen. Vuoden 2009 potilaista 59 (62 %) päätyi operatiiviselle ja 36 (38 %) konservatiiviselle hoitolinjalle. Strukturoidun lähetteen käyttö oli koulutus- ja kehittämisintervention jälkeen vähäistä. Lähetteiden laadut vaihtelivat runsaasti ja osa niistä on puutteellisia. Puutteelliset lähetetiedot kuormittavat erikoissairaanhoitoa merkittävästi, sillä erikoislääkäri joutuu kutsumaan vastaanotolleen myös ne potilaat, joiden hoitolinjapäätös olisi voitu tehdä jo perusterveydenhuollossa, mikäli hyvän lähetteen kriteerit olisivat täyttyneet. Merkittävä osuus erikoissairaanhoidon ortopedille lähetetyistä potilaista palautuu konservatiiviselle hoitolinjalle. Konservatiivinen hoito tulisi toteuttaa aina ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä.

The purpose of this study was to examine the educational and development interventions effect on knee osteoarthritis patient´s contents of referral and structured referrals utilization rate in the patients directed to the special health care’s orthopedic clinic and the impact of the referrals followed by the alignment of the treatment decisions. The data consists of the consecutive referrals received by the orthopedic policnilic in 2007 (n=250) and 2009 (n=237). To be included in this study the patient had to have knee osteoarthritis and unurgent care referral to orthopedics. Emergency referrals were excluded. In 2008, the Central Finland Health Care District renewed its knee symptom patient counseling and referral form and educated the doctors and other staff in the use of a structured referral. Assesment of the referrals was made on the basis of the good referral criteria developed. Based on the assessment of the referrals, the patients were invited to the outpatient orthopedic policlinic, directly to a pre-surgery visit to the preoperative nursing ward or a task transfer to physiotherapist or were made to another specialized field. The quality of the referrals and the selected alignments of the treatment decisions were analyzed from the patient documents. The selected treatment alignment were analyzed from the 2007 (n=170) and 2009 (n=95) patients in the Central Finland Health Care District. After the educational and development intervention, the structured referral had been used in 16 percent (n=218) of the referrals. A statistically significant improvement (p <0.05) had been in 16 good referral criterion. Over 80 percent of the utilization rate of the clinical findings was reached after the intervention in five criteria, diagnosis or symptom, symptom of side, clinical findings, pain and disability. After the intervention, the utilization rate was improved threefold, limitation of movement, instability, walking distance, functional impediment and radiological change of degree, the utilization rates were doubled. The only statistically significant weakening in the utilization was the duration of the symptoms. The samples differed statistically significantly from each other in mean age and gender. In the 2009 sample the average age of the patients was higher and higher proportion of the patients were women. The samples did not differ from each other in terms of additional disease. In 2007, an operative treatment decision was made for 103 patients (61%), and conservative treatment decision for 66 (39%) patients. In 2009, 59 patients (62%) ended up to the operational and 36 (38%) patients to conservative treatment line. After the educational and development intervention the use of structured referral was low. Grades of the referral varied widely, and some of them were inadequate. Lack of the referral information burden special health care system significantly, as also those patients have to be called to the policlinic whose care policy could have been made at the health care centre, if a good referral criteria would have been met. A significant proportion of the patients that were sent to the orthopedic outpatient policlinic returned to conservative care line. The possibilities of conservative treatment should always be carried out before sending patients to special health care.