Tutkimuksessa käsitellään Kansallisen Kokoomuksen, Aamulehden, Maalaisliiton ja Urho Kekkosen suhteita vuosina 1954 – 1959. Ydinkysymys työssä on, kuinka eri osapuolten väliset suhteet muuttuivat tutkittavana ajankohtana. Mitkä seikat vaikuttivat tapahtuneisiin muutoksiin, mitä osapuolet tekivät niitä kehittääkseen, minkälaiseen tilaan ne jäivät tutkimusjakson päättyessä ja miltä niiden tulevaisuus näytti ennen kaikkea Kansallisen Kokoomuksen näkökulmasta? Tutkimuksessa haetaan vertailevilla ja useammalla lähdekriittisellä tutkimusmenetelmällä vastausta kysymykseen, kuinka kokoomuksen tamperelaisen äänenkannattajan suhtautuminen eri osapuoliin erosi muusta lehdistöstämme, eritoten kokoomuksen valtakunnallisesti tunnetuimmasta äänenkannattajasta Uudesta Suomesta? Työn alkupuolella käydään läpi myös joukko Kansallista Kokoomusta koskevia sisäisiä kysymyksiä: missä määrin iäkäs tasavallan presidentti J. K. Paasikivi oli tietoinen kokoomuksen presidenttiehdokasasettelusta v. 1956 presiden
tinvaalien alla? Miksi Lontoon suurlähettiläänä tuolloin työskennellyt Sakari Tuomioja suostui 1955 kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ystäväänsä maalaisliiton Urho Kekkosta vastaan, kun hänen todelliset menestymismahdollisuudet näyttivät jo etukäteen rajallisilta? Mitä sellaisia presidentillisiä ominaisuuksia kokoomuslaiset olivat näkevinään Sakari Tuomiojassa, joita Urho Kekkosella – vaalien ennakkosuosikilla – ei heidän mielestään ollut. Tutkimus pyrkii myös vastaamaan kysymykseen, kuinka yhtenäinen Kansallinen Kokoomus oli suhtautumisessaan Urho Kekkoseen ja Maalaisliittoon aikana, jolloin puoluehajaannus nosti päätään maalaisliitossa, mutta ennen kaikkea sosiaalidemokraateissa. Työssä esiintyvien eri osapuolten keskinäisen suhteiden hahmottamisen selkeyttämiseksi esiintuodaan ne erilaiset tulkinnat, joita K.-A. Fagerholmin III hallituksen hajoamiseen johtaneesta nk. yöpakkaskriisistä heti sen päätyttyä tehtiin.
Tutkimus pohjautuu ennen kaikkea Kansallisen Kokoomuksen tamperelaiseen äänenkannattajaan Aamulehteen v. 1954 – 1959. Aiheesta saatavan kokonaiskuvan monipuolistamiseksi työssä hyödynnetään Kansallisen Kokoomuksen puoluehallituksen kokouspöytäkirjoja v. 1952 - 1959 sekä kokoomuksen hämeenlinnalaisen kansanedustajan Felix Seppälän päiväkirja-aineistoa v. 1956 – 1958.
Tutkimus lähtee liikkeelle jo vuodesta 1952, jolloin Kansallisessa Kokoomuksessa käytiin ensimmäiset viralliset keskustelut neljän vuoden päästä pidettävistä seuraavista presidentinvaaleista. Pääasia puolueelle näytti olevan maalaisliittolaisen Urho Kekkosen presidenttiyden estäminen – keinoja kaihtamatta. Kun hänet kuitenkin tehtävään valittiin, oli kokoomuslaisilla pohdinnan paikka. Halu hallitusvastuuseen oli kova, mutta sen tiellä näyttivät olevan kerta toisensa jälkeen niin Maalaisliitto kuin Urho Kekkonenkin. Keskinäisiä suhteita yritettiin parantaa puolin ja toisin, mutta lopulliseen ratkaisuun ei ollut päästy edes huhtikuussa 1959, kun Kekkosen ensimmäinen presidenttikausi oli jo yli puolivälin.
...
