Mitatun fyysisen kunnon sekä kehonkoostumuksen yhteys työperäiseen stressiin ylipainoisilla, liikuntaa harrastamattomilla henkilöillä

Abstract

TIIVISTELMÄ

Mitatun fyysisen kunnon sekä kehonkoostumuksen yhteys työperäiseen stressiin ylipainoisilla, liikuntaa harrastamattomilla henkilöillä

Maaria Mäkitervo Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta Terveystieteiden laitos Syksy 2013 53 sivua, 9 liitettä

Työperäinen stressi on eräs työelämän keskeisimmistä haasteista ja sillä on mittavat vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin. Stressillä tiedetään olevan kiistaton vaikutus sydämen sykevaihteluun ja liikunnan on todettu laukaisevan stressiä ja parantavan sykevaihtelua. Näin voidaan tarkastella yksilön aerobisen kunnon vaikutusta sykevaihtelun kautta työperäisen stressin ilmentymiseen ja kokemiseen.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää tutkittavien stressitasoja sykevaihtelumittauksen ja kyselyn avulla sekä arvioida polkupyöräergometritestillä mitatun aerobisen kunnon ja kehonkoostumuksen merkitystä stressin ilmentymisessä.

Tutkielma on osa Keho ja tuleva terveys (KEHOTUS) -tutkimusta, jonka vuoden 2011 aikana suoritettujen alkumittausten tuloksia käytettiin niiltä osin kuin ne olivat valmiita analysoitavaksi. Tutkielman koehenkilöinä oli 32 perustervettä, ylipainoista (BMI=25–35 kg/m2) ja säännöllistä liikuntaa harrastamatonta henkilöä, joista 19 miestä ja 13 naista. Tutkittavien taustatiedot kerättiin kyselylomakkeella, jonka jälkeen heille suoritettiin haastattelu, lepo-EKG:n rekisteröinti sekä lääkärintarkastus. Tutkittavien pituus sekä paino mitattiin ja heille suoritettiin submaksimaalinen polkupyöräergometritesti. Sykevälirekisteröinti suoritettiin tutkittavien luonnollisessa ympäristössä Firstbeat BODYGUARD -mittalaitteella niin, että 3 vrk:n mittausjaksoon sisältyi 1 vapaa- sekä 2 työpäivää. Tutkittavat pitivät päiväkirjaa mittauspäivien tapahtumista. Sykevaihtelua kuvataan analyysissä RMSSD -indeksillä, jonka lisäksi analysoitiin stressireaktioita sekä palautumista henkilön stressitilan arvioimiseksi. Työstressin ja/tai työuupumuksen arviointiin käytettiin Bergen Burnout Indicator 15 (BBI-15) -kyselymenetelmää. Muuttujia vertailtiin toisiinsa Kruskal-Wallis -testillä ja korrelaatiota tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla.

Miehissä ryhmät erosivat uupumuksen suhteen tilastollisesti merkitsevästi painon (p=.045), vyötärönympäryksen (p=.045) sekä BMI:n (p=.016) osalta. Painon sekä vyötärönympäryksen suhteen korrelaatio oli sama (.472, p=.042). BMI:n suhteen korrelaatio oli vahvin (.566, p=.012). Tämän tutkielman perusteella voidaan päätellä mieshenkilöiden painon sekä vyötärönympäryksen ennustavan koettua työuupumusta samalla todennäköisyydellä. BMI vaikuttaa olevan vahvin koetun työuupumuksen ennustaja.

ABSTRACT

Association of measured physical fitness and body composition to work-related stress in overweight non-exercising adults

Maaria Mäkitervo University of Jyväskylä Faculty of Sport and Health Sciences Department of Health Sciences Autumn 2013 Master’s Thesis in Sport and Exercise Medicine, 53 pages, 9 appendixes

Work-related stress is one of the main concerns in today’s working life and causes considerable health care costs. Stress is associated with heart rate variability (HRV). Physical activity has shown to reduce stress and to have positive effects on HRV. Thus it is feasible to investigate whether aerobic fitness, studied utilizing heart rate variability has an impact in the manifestation of work-related stress and its experience.

The main aim of this thesis was to study the relationships of the stress levels of inactive healthy adults by using a Bergen Burnout Indicator (BBI-15) –questionnaire, HRV measurement (Firstbeat BODYGUARD) and in addition to evaluate whether measured physical fitness and body composition have a role in the manifestation of work-related stress.

This thesis is a part of “Body and Future Health” –study, of which the baseline measurements (year 2011) were used. Thirty-two healthy, overweight (BMI=25–35 kg/m2), non-exercising adults (19 men, 13 women) underwent the test for submaximal oxygen uptake (VO2max test) using a cycle ergometer. HRV measurement was performed at home by using a Firstbeat’s BODYGUARD -instrument so that the period of measurement contained two workdays and one day off. The subjects held a diary during HRV measurement. In the analysis RMSSD index, stress reactions and recovery were used to manifest HRV. BBI-15 -questionnaire was used to evaluate work-related stress and exhaustion. Statistical analysis was carried out using SPSS 19.0. Variables were compared with Kruskall-Wallis -test and the relationships between the variables were examined with Spearman’s correlation. The statistical significance was set to p < 0.05.

Work-related exhaustion and body composition differed statistically significantly among men in all three measures: body weight, waist circumference and BMI. The correlation coefficient between exhaustion and both body weight and waist circumference was .472 (p=.042). The strongest correlation coefficient was found between work-related exhaustion and BMI (.566, p=.012). The male subjects who had the largest BMI were more likely to feel work-related exhaustion. In conclusion, BMI, body weight and waist circumference in men seems to predict experienced work-related exhaustion, BMI being the strongest predictor.