Fyysisen aktiivisuuden ja kehonkoostumuksen yhteys alaraajojen tehoon vaihdevuosi-ikäisillä naisilla

Abstract

Vaihdevuosien aikana kehonkoostumuksessa on nähtävissä epäedullisia muutoksia, jotka heikentävät fyysistä suorituskykyä. Erityisesti alaraajojen teho näyttää olevan merkittävä tekijä päivittäisistä toimista selviytymisessä myöhemmällä iällä. Fyysisen aktiivisuuden merkitystä vaihdevuosien aikana ei täysin vielä ymmärretä, mutta liikkumaton elämäntyyli voi nopeuttaa tuki- ja liikuntaelimistön heikkenemistä ikääntyessä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää terveiden vaihdevuosi-ikäisten naisten fyysisen aktiivisuuden ja kehonkoostumuksen yhteyttä alaraajojen tehoon sekä fyysisen aktiivisuuden suhdetta kehonkoostumukseen.

Aineisto koostui Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) -tutkimuksen alkumittauksiin vuosina 2015–2016 osallistuneista naisista. Tutkittavista (n = 743) oli premenopausaalisia 187 (25 %), perimenopausaalisia 293 (39 %) ja postmenopausaalisia 263 (35 %) keski-iän ollessa 52 vuotta (pituus 166 cm, paino 70 kg ja painoindeksi ollessa 25 kg/m2). Alaraajojen voimantuottotehoa tarkasteltiin kevennyshypyn avulla mitaten vertikaalista hyppykorkeutta. Fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti GT3X+ ja wGT3X+ kiihtyvyysanturein. Kehonkoostumuksen analysointiin käytettiin Inbody -bioimpedanssianalyysiä. Aineiston tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS-ohjelmalla.

Suurempi alaraajojen teho oli yhteydessä kiihtyvyysanturilla arvioituun raskaaseen ja kohtalaiseen fyysiseen aktiivisuuteen sekä rasvattomaan kehonpainoon ja alhaisempaan rasvamassaan. Lineaarisen regressioanalyysin perusteella kevennyshyppykorkeutta selittivät rasvamassa (Beeta (β) = -0.6, p < .001, luottamusväli (LV) -0.359; -0.291), rasvaton kehonmassa (β = 0.27, p < 0.001, LV 0.173;0.275), raskas fyysinen aktiivisuus (β = 0.09, p = 0.002, LV 0.017;0.077) ja ikä (β = -0.13, p < 0.001, LV -0.410; -0.154). Edellä mainitut muuttujat selittivät alaraajojen tehoa yhteensä 39 %. Kehon rasvamassa korreloi positiivisesti liikkumattomanajan kanssa (r = 0.104, p = 0.005), ja negatiivisesti kaiken fyysisen aktiivisuuden kanssa (kevyt r = -0.147, p < .001, kohtalainen r = -0.093, p = 0.011, raskas r = -0.231, p < .001). Rasvaton kehonpaino ei ollut yhteydessä fyysinen aktiivisuuteen, kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa lukuun ottamatta (r = 0.090, p = 0.014).

Tämä tutkielma osoitti korkean rasvamassan olevan yhteydessä alaraajojen tehoon vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Vastaavasti rasvattoman kehonpainon merkitys on heikko. Fyysisen aktiivisuuden merkitys on kehonkoostumusta vähäisempi, ja näyttäisi painottuvan raskaaseen, kuormittavampaan fyysiseen aktiivisuuteen. Liikunnan määrällä on kytkös rasvamassaan, mutta yhteys rasvattomaan kehonpainoon on epäselvä.

During menopause adverse changes in body composition can impair physical performance. In particular, lower limb power seems to be a significant factor in coping with daily activities at a later age. The importance of physical activity during menopause is still somewhat unclear, but a sedentary lifestyle can accelerate the decline of musculoskeletal system with aging. The aim of this master's thesis was to examine the connection of physical activity, body composition on lower-body muscle power and also the association between physical activity and body composition in healthy menopausal women.

The study population consisted of women who participated in the Estrogen Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA) -study in years 2015-2016. From the participants (n = 743) premenopausal were 187 (25 %), perimenopausal 293 (39 %) and postmenopausal 263 (35 %), with a mean age of 52 years (height 166 cm, weight 70 kg and ja body mass index (BMI) of 25 kg/m2). Lower-body muscle power was assessed using vertical jump height assessed from counter movement jump. Physical activity was measured objectively with an GT3X+ ja wGT3X+ accelerometer. Total body fat mass and fat free mass were analyzed with the use of Inbody bioelectrical impedance. Statistical analysis was performed with SPSS Statistics software.

Higher lower limb power was associated with fat free mass and low fat mass but also with quantity of moderate to vigorous intensity physical activity. Linear regression modeling revealed that fat mass (Beta (β) = -.6, p < .001, Confidence Interval (CI) -0.359; -0.291), fat free mass (β = -.27, p < .001, 0.173;0.275), vigorous activity (β = .09, p = .002, 0.017;0.077), and age (β = -.13, p < .001, CI -0.410; -0.154) were associated with jump height. The variables in question accounted for 39 % of the variability in counter movement jump height. Fat mass correlated positively with inactivity (r = 0.104, p = 0.005), and negatively with all physical activity (light r = -0.147, p < .001, moderate r = -0.093, p = 0.011, vigorous r = -0.231, p < .001). Physical activity was not associated with fat free mass with the small exception of moderate exercise (r = 0.090, p = 0.014).

This study showed total body fat mass is associated with lower muscle power of legs in menopausal women. Correspondingly, the importance of lean body weight is low. The role of physical activity on power is less than that the body composition and tends to be emphasized by heavy exercise. The amount of physical activity is related to fat mass but the connection to fat free mass is unclear.