Tämän tutkimuksen tehtävänä on tutkia kuinka aikuisia kehitysvammaisia hoitavat perhehoitajat jaksavat työssään sekä millaisia ovat perhehoitajien käsitykset työn voimavaroista ja vaatimustekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, miten perhehoitajat itse voivat vahvistaa oman työnsä voimavaratekijöitä ja vähentää sen vaatimustekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Schaufelin ja Bakkerin (2004) tutkimuksessaan esittämä kognitiivis-emotionaalinen malli, jonka avulla on helppo ymmärtää työn voimavarojen ja vaatimustekijöiden yhteys.
Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla kesän ja syksyn 2012 aikana. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä (n=10) Länsi-Suomen läänin alueella asuvaa perhehoitajaa, jotka toimivat perhehoitajina päätoimisesti tai jotka ovat jääneet päätoimisesta perhehoitajan työstä eläkkeelle. Haastateltavien joukossa oli neljä miestä sekä kuusi naista. Iältään haastateltavat olivat yli 40-vuotiaita. Työkokemusta päätoimisest
a perhehoidosta haastateltavilla oli vähintään kuusi ja enimmillään 30 vuotta. Kaikilla haastateltavilla oli vakituisessa hoidossa vähintään kaksi ja enintään kahdeksan aikuista kehitysvammaista. Tämän lisäksi heillä kaikilla oli kehitysvammaisia myös lyhytaikaisessa hoidossa. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Haastateltavat perhehoitajat kokivat jaksavansa työssään hyvin. Hyvän henkisen jaksamisen tunnusmerkkejä olivat haastateltavien mukaan hyvä henkinen olotila, tyytyväisyys omaan työhön sekä hyvä työtehtävistä suoriutuminen. Perhehoitajan työn voimavaratekijöinä toimivat kotona tehtävä työ, vertaistuki, hoidettavan edistyminen, kodin antaminen vieraalle ihmiselle sekä hoidettavan tyytyväisyys. Työn vaatimustekijöitä olivat puolestaan yövalvominen, vapaa-ajan puute, työn sitovuus, hoidettavan mielenterveysongelmat sekä ulkopuolisten ihmisten kielteinen suhtautuminen. Perhehoitajan työn voimavarojen vahvistamiseen ja vaatimustekijöiden vähentämiseen vaikuttivat haastateltavien mukaan se, miten perhehoitaja onnistui hallitsemaan arkea, osasiko hän erottaa vapaa-aikaa työn lomasta sekä pystyikö perhehoitaja tekemään työstään omannäköisensä.
Tämän tutkimuksen avulla tuotettua tietoa voidaan käyttää jatkossa ymmärtämään paremmin perhehoitajia, sitä kuinka tyytyväisiä he ovat työhönsä sekä niitä tekijöitä, jotka lisäävät perhehoitotyön voimavaroja. Aikuisia kehitysvammaisia hoitavien perhehoitajien henkistä jaksamista tulisi tutkia laajemmin tulevaisuudessa, sekä kehittää niitä toimintatapoja, joiden avulla voimavaratekijöitä voitaisiin lisätä.
Asiasanat: kehitysvammainen, perhehoito, henkinen jaksaminen, voimavara, vaatimustekijä
...
The purpose of this paper is to study how the family carers who look after intellectually disabled adults can manage their work and what are the family carers' views of the resources and demand factors of the work. In addition, the aim of the study is to find out how the family carers themselves can strengthen the resources of their own work and decrease the demand factors. As the theoretical framework the study uses the cognitive-emotional model by Schaufel and Bakker (2004). With reference to this it is easy to understand the connection between the resources and demand factors of the work.
The material of this study was collected as individual interviews during the summer and autumn in 2012. For the study, ten (10) family carers living in the area of the province of Western Finland were interviewed, all of them either working as family carers full-time or retired from full-time family caring work. Among the interviewed there were four men and six women. The interviewed carers wer
e over forty years of age. Their work experience of full-time family caring was at least six years and at most 30 years. All of the interviewed people had at least two and at most eight retarded adults in permanent family care. In addition to this, they all had retarded people also in short-term care. The interview material was analyzed by content analysis.
The interviewed family carers felt that they could manage well in their work. According to the people interviewed, signs of good mental endurance were a good mental state, satisfaction with one's work and managing the work duties well. The resource factors of the family caring work were: working at home, peer support, progress made by a person cared for, giving a home to a stranger, and satisfaction of the person cared for. On the other hand, the demand factors were: staying awake in the night, lack of free time, the binding nature of the work, the mental problems of a person in care, and the negative attitudes of outsiders. According to the persons interviewed, the strengthening of the resources and decreasing of the demand factors were affected by how the carer was able to manage everyday life, whether he or she was able to separate some free time from the working time and whether the carer was able to shape the work to suit his or her own personality and needs.
The information produced with the help of this study can be used in the future to better understand family carers, the fact how satisfied they are with their work, and the factors that increase the resources of the caring work. The mental endurance of the family carers looking after intellectually disabled adults should be studied more in the future, as well as develop the methods, with the help of which the resource factors could be increased.
Key words: intellectually disabled, family care, mental endurance, resources, demand factor
...
