Nykyinen vammaispolitiikka korostaa kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaisuutta. Sen myötä asumispalveluissa suunta on laitosasumisesta kohti monipuolisia ja yksilöllisiä asumisratkaisuja. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa perhehoitajien ja kehitysvammaisten asumispalveluista vastaavien organisaatioiden edustajien kokemuksia ja käsityksiä kehitysvammaisten aikuisten perhehoidosta. Tutkimuksen tarkoitus on käytännöllinen: mitä vahvuuksia ja haasteita perhehoidossa on ja miten perhehoitoa tulisi kehittää, että se voisi olla laadukas asumisvaihtoehto kehitysvammaiselle aikuiselle sekä myös mieluisa työ perhehoitajalle.
Tämä on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin kyselylomakkeiden ja haastatteluiden avulla sekä perhehoitajilta että asumispalveluja järjestävien organisaatioiden edustajilta. Osallistujia pyydettiin vastaamaan perhehoidon kysymyksiin oman näkökulman lisäksi kehitysvammaisen aikuisen kannalta ajateltuna. Kyselyyn osallistui
20 organisaation edustajaa ja 30 perhehoitajaa ja haastatteluun 2 organisaation edustajaa ja 2 perhehoitajaa ympäri Suomea. Tutkimus analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tämän tutkimuksen perusteella perhehoidon vahvuudet löytyvät perhehoidon arjesta ja haasteet ja kehittämistarpeet perhehoidon rakenteista. Tutkimuksen mukaan perhehoito tarjoaa kehitysvammaiselle aikuiselle kodinomaisen, ja samana pysyvän hoitajan myötä turvallisen asuinympäristön. Perhehoito on yksilöllinen ja asukaslähtöinen asumismuoto, jossa vaalitaan asukkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ja tuetaan heitä osallisuuteen jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Perhehoito on edullinen asumismuoto järjestäjilleen. Tämän tutkimuksen mukaan perhehoito on laadukas asumismuoto kehitysvammaiselle aikuiselle, mutta perhehoidon rakenteissa on haasteita, jotka kaipaavat kehittämistä. Tutkimuksen mukaan perhehoidon haasteita ja samalla kehittämisen kohteita ovat perhehoitajan ja asukkaan tuen puutteet, perhehoidon laadun valvonta, perhehoidon järjestäjän ja perhehoitajan yhteistyön ja yhteydenpidon vähäisyys sekä perhehoitajien sosiaaliturvan riittämättömyys. Perhehoidon kentällä haasteena ovat myös kuntakohtaiset erot sekä kuntien perhehoitotietämyksessä että kuntien toimintaohjeiden sisällöissä. Kuntakohtaiset eroavaisuudet perhehoidon järjestämisessä, toteuttamisessa ja käytännöissä asettavat eri kuntien perhehoitajat ja asukkaat sekä perhehoidon mahdollisuudet toimia laadukkaana asumispalveluna epätasa-arvoiseen asemaan.
Perhehoidon kentälle tarvitaan valtakunnallisesti yhdenmukaista perhehoidon toiminta-ohjetta ja perustettavaksi perhehoidon alueellisia yksiköitä. Valtakunnallisesti yhdenmukainen toimintaohje takaisi tasa-arvoisuutta perhehoitotyöhön sekä perhehoidon järjestämiseen ja käytäntöihin. Alueellisten keskusyksiköiden myötä perhehoidon asioiden tieto ja taito olisivat keskusyksiköillä, jotka auttaisivat kuntia perhehoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Perhehoidon määrälliseen ja laadulliseen tulevaisuuteen vaikuttavat rakenteelliset päätökset ja toiminnat, kuten tulevan perhehoitolain sisältö ja perhehoidon kehittäminen.
...
