Ryhmäviestintä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa

Abstract

Tutkimus käsittelee sitä, miten ryhmäviestintä on esillä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Ryhmäviestintää ei ole koulukontekstissa tutkittu paljon. Oppikirjojen tutkimus hyödyttää sekä opettajia että kirjojen tekijöitä, ja pinnalla olevan oppimateriaalikeskustelun ja opetussuunnitelmien muutoksen takia ajoitus on sopiva. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten ryhmäviestintää opetetaan yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa? 2. Onko ryhmäviestintä opiskelun kohde vai työtapa? 3. Millaisia ohjeita opettajan oppaissa on ryhmäviestintätaitojen arviointiin? 4. Vastaavatko oppikirjojen sisällöt opetussuunnitelman ryhmäviestinnälle asettamia tavoitteita ja sisältöjä? Tutkimuksen aineistona on neljä oppikirjasarjaa, Aleksis, Sisu, Uusi Loitsu sekä Taito, Voima ja Taju. Sarjoista tutkin oppikirjoja ja opettajan materiaaleja, harjoituskirjat ja muut lisävihot olen rajannut tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne sisältävät yleensä vähän ryhmätehtäviä. Menetelmänä käytin sisällönanalyysia. Vertailin eri kirjasarjoja keskenään sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Näin selvitin, miten nykyiset oppikirjat vastaavat opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä. Tärkeitä käsitteitä työni kannalta ovat ryhmän toimintaan osallistuvien roolit, suhde- ja tehtäväkeskeiset ryhmätaidot, yhteistoiminnallinen ryhmätyö ja viestintäosaaminen. Ryhmäviestinnän opettamisessa on suuria eroja oppikirjasarjojen välillä. Ryhmäviestintä on kaikissa kirjoissa enemmän työtapa kuin opiskelun kohde, mutta Taito, Voima ja Taju sekä Sisu ovat huomattavasti viestinnällisempiä sarjoja kuin Aleksis ja Uusi Loitsu. Ryhmäviestintä on Uusi Loitsu -sarjassa opetuksen kohteena vain väittelytaitojen opetuksen yhteydessä, kun muissa sarjoissa eri viestintätilanteita esitellään useita. Sisu- ja Taito, Voima ja Taju -sarjoissa paneudutaan lisäksi viestintään yleisesti ja opiskellaan esimerkiksi kuuntelemista omana taitonaan. Kun ryhmäviestintä on työtapana, sitä käytetään yleisimmin kirjallisuuden opetuksessa. Ainoastaan Uusi Loitsu- ja Taito, Voima ja Taju -sarjojen opettajan materiaalissa on apua viestinnän arviointiin, Uusi Loitsu -sarjassa se kuitenkin painottuu työn lopputulokseen ja ryhmäprosessi jää toissijaiseksi. Sarjoista Sisu sekä Taito, Voima ja Taju vastaavat parhaiten tämänhetkistä opetussuunnitelmaa, Uudessa Loitsussa sisältö jää niukimmaksi. Aleksis on tällä hetkellä hyvin käytetty kirjasarja, mutta sen viestintäsisältö on melko suppea.