Lapsen paluu biologiseen perheeseen kiintymyssuhteiden näkökulmasta sijaisvanhempien kertomana

Abstract

merkityksen perhehoidon purkautuessa, kun lapsi palaa biologiseen kotiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sijoitusaikaa; millaisia ovat sijoitettujen lasten kiintymyssuhteet sijaisvanhempiin, millaisia ovat lapsen ja vanhempien väliset kiintymyssuhteet ja mikä merkitys tapaamisilla on kiintymyssuhteille sekä mikä merkitys kiintymyssuhteilla on huostaanoton purussa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu viiden sijaisvanhemman puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällön analyysillä, jonka kautta tutkimuksen pääteemat on jäsennetty. Tutkimuksen kontekstina toimii perhehoidon prosessi ja teoreettisena viitekehyksenä kiintymyssuhdeteoria. Aineiston analyysi osoittaa, että korvaavien ja korjaavien kiintymyssuhteiden rakentuminen on moninainen prosessi. Aikaisempia tutkimustuloksia vahvistaen lapsen kiintymyssuhde sijaisvanhempiin onnistuu sitä paremmin mitä nuorempana suhteet sijaisperheeseen syntyvät. Tärkeä tekijä lapsen kotiutumiselle sijaisperheeseen ja korjaavien kiintymyssuhteiden syntymiselle on biologisten vanhempien sijoituksen hyväksyminen. Tutkielmassa kolmen sijoitetun lapsen kiintymyssuhteet sijaisvanhempiin muotoutuivat turvallisiksi ja sijaisperhe muotoutui läheiseksi. Sen sijaan kahden lapsen korvaavien kiintymyssuhteiden rakentuminen sijaisperheeseen jäi kesken. Vaikka heidän kiintymyssuhteet biologiseen vanhempaan olivat vaurioituneet, olivat ne silti vahvat. Tapaamisilla on merkitystä lapsen kiintymyssuhteiden rakentumisessa biologisiin vanhempiin. Tapaamisten epäonnistumiset ja peruuntumiset vähentävät lapsen luottamusta biologiseen vanhempaan. Merkittävin tutkimustulos on se, ettei kiintymyssuhteille anneta juurikaan painoarvoa huostaanoton purkautumisessa. Sen sijaan pääpaino osoittautuu olevan sillä, ovatko huostaanottoon johtaneet syyt edelleen voimassa. Tutkielmassa havaittiin, että lapsen tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen hankaloitti poismuuttamista. Mitä syvemmin lapsi oli kiintynyt sijaisperheeseen, sitä hankalampaa hänen oli palata takaisin synnyinkotiinsa. Yksi huomionarvoinen tutkimustulos on se, että sijaisvanhempien yhteydet olivat säilyneet useita vuosia niihin lapsiin, joilla huostaanoton purkautuminen oli päättynyt yhteisymmärryksessä ja sovitusti. Sitä vastoin suunnitelmattomissa kotiinpaluissa lasten yhteydet sijaisperheeseen katkesivat jonkin ajan kuluttua sijoituksen päättymisestä.