Sijaisvanhemmuus ja arki

Pro gradu -tutkielman päätehtävänä oli tuoda esille sijaisvanhempien oma henkilökohtainen kokemus perhehoidosta ja sijaisvanhemmuuden arjesta. Sijaisvanhempia pyydettiin kuvailemaan perheensä arkea sekä kysyttiin sijaisvanhemman tarvitsemista taidoista ja ominaisuuksista, jotka vaikuttavat siihen miten arki koetaan. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tarkastella sijaisvanhemmuuden arkea jaksamisen, tuen tarpeen ja saadun tuen näkökulmista. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä sijaisvanhempien teemahaastattelusta. Sijaisvanhemmat valikoituivat tähän tutkimukseen lumipallo-otannalla ja he olivat iältään 37–57-vuotiaita sekä heidän kokemuksensa perhehoidosta vaihteli. Osa näistä sijaisperheistä eli vielä pikkulapsiperheen elämää, kun taas toisilla lapset olivat jo koulu- tai murrosiässä. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat sijaisvanhempien kokevan perheensä arkielämän pääosin myönteisenä. Tavallisimmat haasteet sijaisperheen arjessa olivat arjen kasvatushaasteet, sijaislapsen kehitykseen liittyvät haasteet ja yhteistyöhaasteet eri tahojen kanssa. Sijaisvanhemmat kokivat saaneensa hyvin tukea sijoituksen alkuvaiheessa, jolloin sitä myös tarvittiin eniten. Alkuvaiheen tuella oli myös suuri yhteys siihen miten sijaisvanhemmat kokivat oman vanhemmuutensa arjen keskellä. Kuitenkin sijoituksen edetessä alkua pidemmälle tuen määrän koettiin vähentyvän huomattavasti, mihin kaivattiin kipeästi muutosta. Vertaistuki oli myös suoraan yhteydessä siihen miten sijaisvanhemmat kokivat oman jaksamisensa vanhempana. Tutkimus toi sijaisvanhempien äänen kuuluviin kuvaamalla heidän kokemuksiaan sijaisvanhemmuudestaan arjen keskellä. Sijaisvanhemmat kokivat oman vanhemmuutensa pääosin myönteisenä ja erityisesti sosiaalityöntekijän antama tuki koettiin tärkeänä voimavarana siihen miten sijaisvanhemmat kokivat perheensä arjen. Tutkimustulokset antavat hieman viitteitä siihen mihin suuntaan sijaisvanhempien kanssa käytävää yhteistyötä eri tahojen kanssa tulisi kehittää tulevaisuudessa. Varsinkin sijaisvanhempien tukeminen ja sijaisvanhemmuusjärjestelmän kehittäminen entistä yhtenäisempään suuntaan koettiin tarpeellisena ja tärkeänä asiana, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin tämän hetkistä yhteiskuntaa käytäntöineen ja toimintatapoineen.