Koirakumppani huostaanotetun lapsen kiintymyssuhdekehityksen näkökulmasta : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää, voiko kumppanuus koiraan muovata huostaanotetun lapsen kiintymyssuhdekehitystä. Tutkielman kiintymyssuhdeteoreettinen näkökulma on voimakas. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.

Osaa sijoitetuista lapsista on kohdeltu kaltoin ennen huostaanottoa. Moni näistä lapsista on oppinut, ettei voi luottaa vaarallisessa tai stressaavassa tilanteessa siihen, että saisi turvaa vanhemmaltaan. Kun lapsi on hakenut turvaa vanhemmaltaan, vanhempi on saattanut ohittaa lapsen tarpeet toistuvasti tai käyttäytyä aggressiivisesti. Näille lapsille ei tavanomaisesti ole muodostunut turvallista kiintymyssuhdetta vanhempaansa.

Turvallinen kiintymyssuhde lisää lapsen resilienssiä ja vähentää lapsen tulevaisuuden kehityksen riskitekijöitä. Sijaishuollon keskeinen tavoite onkin pyrkiä oikaisemaan huostaanotetun lapsen usein epäsuotuisaa kiintymyssuhdekehitystä. Kaltoinkohdellulla lapsella on kuitenkin tapana tuoda uusiin ihmissuhteisiinsa odotuksia, jotka pohjautuvat pelkoon ja epäluottamukseen. Tämä vaikeuttaa tavoitteen toteutumista.

Vaikka kaltoinkohdellun lapsen odotukset uusia ihmissuhteita kohtaan ovat monesti pessimistisiä, hän näyttää kykenevän luottamaan koiraan. Koiran silittäminen madaltaa lapsen stressitasoa ja auttaa lasta luottamaan sijaisvanhemman tai terapeutin tarjoamaan turvaan. Sijaisperheessä asuva koira tyypillisesti tukeekin erityisesti kaltoinkohdellun tai ihmisiin luottamuksensa menettäneen lapsen kiintymyssuhteen eheytymistä turvallisemmaksi.