Suomi on maantieteellisesti suuri maa, jossa asutus on vahvasti keskittynyt eteläiseen Suomeen. Tämä aiheuttaa sen, että Suomessa alueelliset talousolosuhteet eroavat merkittävästi toisistaan, mikä johtaa myös palveluiden epätasavertaiseen saatavuuteen. Myös liikuntapaikkapalveluissa on alueellisia eroja. Tilannetta on pyritty korjaamaan aluepolitiikan avulla, millä onkin pystytty osittain tasoittamaan alueellisia eroja.
Pro gradu -tutkielmassani kuvailin, kuinka maantieteellinen sijainti vaikuttaa tasa-arvoon liikuntapaikkapalvelujen osalta Suomessa. Tutkimustehtävänäni oli kuvailla, kuinka liikuntapaikkapalvelujen alueellinen tasavertaisuus toteutui Suomessa liikunnan ELY-alueilla vuosina 1998–2009. Selvitin, kuinka tasavertaisessa asemassa kansalaiset olivat liikuntapaikkapalvelujen saavutettavuuden suhteen. Lisäksi selvitin, millaisia eroja liikuntapaikkaryhmittäin liikunnan ELY-alueiden välillä esiintyi. Aihe liittyy siihen ajankohtaiseen keskusteluun, jota käydään palvelujen
tuottamisesta erityisesti ikääntyvien maakuntien ja heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien osalta.
Hyödynsin tutkielmassani Kimmo Suomen johtamassa Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo -tutkimuksessa (2000 & 2012) kerättyä postikyselyaineistoa. Lisäksi käytin samassa tutkimuksessa tehtyjä LIPAS-tietoihin perustuvia liikuntapaikkaryhmien peittoprosentteja. Vertasin näitä peittoprosentteja alueellisiin bruttokansantuotteisiin. Selvittäessäni, kuinka hyvin alueellinen tasavertaisuus on linjassa valtion asettamien normien kanssa, tutustuin lisäksi esimerkiksi liikuntalakiin ja hallitusohjelmiin.
Liikuntapaikkapalveluiden alueellinen tasavertaisuus ei toteutunut Suomessa vuosina 1998–2009 kaikilta osin. Itä- ja Pohjois-Suomen väestö on epätasavertaisessa asemassa verrattuna Etelä- ja Länsi-Suomen väestöön. Itä- ja Pohjois-Suomessa on merkittävästi vähemmän valinnanvaraa liikunnan harrastamisessa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Lisäksi etäisyydet liikuntapaikoille ovat muuta maata pidemmät erityisesti Lapissa. Liikuntapaikkaryhmien peittoprosenttien tarkasteltu osoittaa, että liikuntapaikat ovat selvästi heikommin saavutettavissa Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Alueiden taloudellisilla tilanteilla on myös merkitystä liikuntapaikkapalveluihin. Myönteistä on se, että väestö liikkuu eri puolilla Suomea lähes yhtä paljon jokaisella liikunnan ELY-alueella ja väestö kokee edellytykset liikunnan harrastamiseen hyviksi. Valtiohallinnon tahtotila ei monin osin toteudu liikuntapaikkapalvelujen tasavertaisuuden osalta.
Liikunta on peruspalvelu ja sen harrastamiseen tulisi Suomessa olla jokaisella tasavertaiset mahdollisuudet. Liikuntapaikkapalveluiden alueellista tasavertaisuutta tulisi arvioida jatkossa säännöllisesti, jotta pystytään huolehtimaan tasavertaisista edellytyksistä liikunnan harrastamiseen ja kehittämään alueellisia liikuntaolosuhteita.
...
