Lapsen perhekäsitys ja suhde vanhempiin eron jälkeen

Abstract

Avioerot ja perheiden moninaisuus on lisääntynyt. Sen myötä tarve tutkia perhesuh-teita ja perhekäsityksiä on kasvanut. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana monitie-teistä Children’s Emotional Security in Multiple Family Relations (EMSE) –tutkimusprojektia, jossa kartutettiin tietoa nykyajan lasten elämästä sekä selvitettiin moninaisissa ja haastavissa perhesuhteissa elävien lasten emotionaalisen turvallisuu-den rakentumista. Tämän tutkimuksen aineisto koostui yhdentoista 7–15-vuotiaan vanhempiensa eron kokeneen lapsen teemahaastattelusta. Teemahaastatteluiden tukena aineiston analyysissä käytettiin verkostokarttoja ja aikajanoja. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia eron kokeneiden lasten perhekäsityksiä ja suhdetta vanhempiinsa. Lapset saivat itse määritellä, keitä heidän perheeseensä kuuluu ja kertoa suhteestaan kumpaankin vanhempaansa. Aiemmin las-ten perhekäsitystä ja suhdetta vanhempiin on tutkittu lähinnä aikuisten näkökulmasta. Tutkimus paikantuu osittain sosiologisen kriittisen lapsuustutkimuksen kentälle, jossa nähdään lapsi aktiivisena toimijana omassa elämässään. Toisaalta tutkimuksessa on myös kehitykseen ja vanhemmuuteen liittyvä psykologinen näkökulma. Haastatellut lapset rakensivat vanhempiensa eron jälkeisen perhettä koskevan käsityksensä yksilöllisesti. Myönteisimpinä tilanteina koettiin yhdessäolo perheen kanssa. Kielteisimpiä tunteita herättivät riidat. Lasten vanhempisuhteet näyttäytyivät enimmäkseen lämpimiä tunteita sisältävinä vuorovaikutteisina suhteina. Vaikka tu-loksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia vanhempiensa eron kokeneiden lasten kä-sityksiä, tutkimus tuo esille, että vanhempien eron jälkeenkin lapsen ja vanhemman suhde voi pysyä läheisenä ja tulokset tarkentavat ymmärrystä moninaisissa perheti-lanteissa olevien lasten käsityksistä perheestään.