Presentation of the English passive in four Finnish upper secondary school EFL textbooks

Abstract

Kieliopin opettaminen on alusta alkaen ollut keskeinen osa nykyaikaista vieraiden kielten opetusta. Mielipiteitä siitä, kuinka kielioppi määritellään, kuinka sitä tulee opettaa ja onko sen opettaminen ylipäätään tarpeen, on esitetty lukemattomia. Tässä tutkielmassa on omaksuttu Thornburyn (1991:1) määritelmä kieliopista tietyn kielen erilaisten mahdollisten rakenteiden ja muotojen tutkimuksena. Kieliopin opetuksen historiaa tarkastellaan kolmen keskeisen vaiheen kautta.

Tutkielmassani tarkastellaan neljän suomalaisen lukiotason A1-englannin oppikirjan osioita, joissa käsitellään passiivia. Tavoitteena on ollut löytää yhtäläisyyksiä ja eroja tavoissa, joilla passiivi esitellään opiskelijoille sekä tehtävissä, joiden kautta passiivin käyttöä harjoitellaan. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisältöanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että passiivia harjoitetaan tutkituissa oppikirjoissa pääasiassa käännöslauseilla suomesta englantiin ja englannista suomeen, sekä niin kututuilla fill the gap -harjoituksilla, joissa oppilaat täydentävät muuten valmiisiin englanninkielisiin lauseisiin tietyn puuttuvan kohdan vihjeen perusteella. Lisäksi voidaan todeta, että käytetyt menetelmät eivät kannusta aitoon vuorovaikutukseen vieraalla kielellä; ryhmässä suoritettavien tehtävien määrä on lähes olematon ja suullisia tehtäviä on suhteellisen vähän. Autenttista kielimateriaalia hyödynnetään varsin rajoitetusti, ja deduktiivista oppimista tuetaan hyvin harvoin. Näin ollen voidaan todeta, että tutkitut kirjat osoittautuivat tarjottujen tehtävätyyppien valossa melko yksipuolisiksi ja vanhanaikaisiksi.