Fyysinen rasitus ampumahiihdossa ja sen vaikutukset ammuntasuoritukseen

Abstract

Ampumahiihdon lajit. Ampumahiihdossa yhdistyy luisteluhiihto ja pienoiskivääriammunta. Kilpailuissa miehet kilpailevat 20 km normaalikilpailussa, 15 km yhteislähtökilpailussa, 10 km pikakilpailussa, 12.5 km takaa-ajokilpailussa ja 4 x 7.5 km viestikilpailussa. Ampumaosuuksia on matkasta riippuen neljä tai kaksi, puolet makuuasennosta ja puolet pystyasennosta. Ampumaosuuksilla ammutaan 50 metrin matkalta viiteen maalitauluun (osuma-alue makuulta 4.5 cm ja pystystä 11.5 cm). Ohilaukauksen sattuessa kilpailija joutuu hiihtämään sakkokierroksen tai hänen kilpailuaikaansa lisätään sakkominuutti kilpailumuodosta riippuen. Ampumahiihdon fysiologia. Ampumahiihdon hiihto-osuuksilla tärkeimmät kilpailusuoritukseen vaikuttavat fysiologiset tekijät ovat korkea maksimaalinen hapenottokyky, lihasten oksidatiivinen kapasiteetti ja korkea anaerobinen kynnys. Hiihdossa energiankulutus tapahtuu 85–100 %:sti aerobisesti. Maastosta ja tekniikasta riippuen yli 50 %:a eteenpäin suuntautuvasta työntövoimasta tuotetaan ylävartalolla. Ampumahiihtäjät työskentelevät noin 90 %:lla maksimisykkeestään kilpailun hiihto-osuuksilla. Lähestyttäessä ampumapaikkaa syke laskee 85–87 %:iin ja ampumapaikalla edelleen 61–73 %:iin. Makuuammunnan aikana sykkeenlasku on nopeampaa kuin pystystä ammuttaessa. Vähintään 3.5 kg:n painoisen aseen kantaminen selässä lisää merkittävästi urheilijoiden hapenkulutusta, sykettä ja veren laktaattipitoisuutta aiheuttaen jopa 7 %:n lisäyksen kokonaisenergiankulutuksessa. Liikkuessa vaadittu teho ja energiankulutus kasvavat edelleen nopeuden, tason kaltevuuden tai kuorman massan kasvaessa. Aseen kantamisen energiankulutusta pyritään vähentämään ylävartalon voimaa kehittämällä sekä minimoimalla aseen paino ja sivuttaissuuntaiset liikkeet hiihdon aikana. Ammuntasuoritus. Ammunnan perustan muodostavat ampuma-asennon rentous, tasapaino, tähtäys ja liipaisu. Makuuasennossa ampumahihna, kyynärpäiden kontakti maahan ja matala painopiste takaavat vakaan tuen. Pystyammunnan tekee haasteellisemmaksi pienempi tukipinta-ala ja korkeampi painopiste. Aseen vakaanapito on onnistuneen ammuntasuorituksen perusedellytys. Tasapaino on suorasti yhteydessä tarkkuuteen asennon huojunnan kautta ja epäsuorasti aseen heilunnan kautta. Ampumahiihdossa fyysinen rasitus voi heikentää näitä ammunnassa vaadittuja ominaisuuksia lihasväsymyksen kautta, kun liikutaan anaerobisen rajan yläpuolella. Näin ollen rentoutuminen ja sykkeenlasku ennen ammuntaa on perusedellytys aseen vakaudelle ja osumatarkkuudelle varsinkin pystyammuntaosuuksilla. Ampumahiihdossa ammuntatarkkuuden merkitys korostuu pisimmillä neljän ampumaosuuden kilpailumatkoilla.