Tämän työn tarkoituksena on tutkia salibandyssä vaadittavia eri ominaisuuksia, kuten fysiologiaa ja psykologiaa. Ravinto-osuus käsittelee tärkeät perusperiaatteet, jotka lajin kannalta ovat tärkeitä. Tutkimus sisältää myös valmennuksen ohjelmointia ja miten se tulisi suunnitella joukkueurheilussa. Työ perustuu tieteellisiin julkaisuihin, haastatteluihin sekä henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Salibandy on vielä nuori laji ja kehittynyt varsinkin Suomessa lyhyessä ajassa yhdeksi suosituimmaksi liikuntamuodoksi. Salibandy on tällä hetkellä Suomen kolmanneksi suosituin palloilulaji jalkapallon ja jääkiekon jälkeen rekisteröityjen pelaajien mukaan mitattuna (yli 45000 lisenssipelaajaa) (Suomen Liikunta ja Urheilu ry, 2010a). Suomen Liikunta ja Urheilun (2010a; 2010b) mukaan salibandyn ja sählyn harrastajia oli maassamme vuonna 2009 354 000 henkilöä. Palloilulajeista ainoastaan jalkapallolla on Suomessa enemmän harrastajia (Suomen Liikunta ja Urheilu, 2010a; Suomen Liikunta ja Urheilu, 2010b)
.
Salibandyn fyysisessä suorituskyvyssä on omat ominaispiirteet. Salibandyn harjoittelu koostuu voima-, nopeus-, kestävyys-, nopeuskestävyys- sekä ketteryysharjoituksista. Salibandyä voidaan pitää nopeuskestävyyslajina, jonka tehojaksot ovat alle minuutin pituisia ja ne koostuvat pääosin useista alaktisista intervallisuorituksista. Intervallityön aikana tarvitaan myös aerobisia kestävyysominaisuuksia. (Hokka, 2001.) Energiatuoton kannalta lyhytkestoisissa suorituksissa ratkaisevaa on anerobinen energiantuottonopeus ja suorituksen pidentyessä myös anaerobinen talous ja maksimaalinen anaerobinen energiantuottokyky. (Nummela, 2007.) Nopeus on salibandyssä ratkaisevassa roolissa. Salibandyssä liikettä hallitsevat reaktio- ja räjähtävä nopeus (Hokka, 2001.)
Psyykkinen valmennus voidaan nähdä salibandyssä urheilijan omana haluna henkisten ominaisuuksien kehittämisenä tai valmentajan toteuttamana valmennusprosessina. Siihen kuuluu vuorovaikutusta. Kaikki valmentajan ratkaisut, puheet ja teot vaikuttavat pelaajaan ja ovat tätä kautta osa psyykkistä valmennusprosessia. (Korsman & Mustonen, 2011.) Joukkuelajin luonteesta johtuen salibandyssä tulee osata valmentaa joukkueen lisäksi jokaista yksilöä joukkueen sisällä.
Salibandyssä ravitsemuksen ei tarvitse olla kovin tarkkaa ravitsemustiedettä, vaan sen perustana tulisi olla normaali ravitsemussuosituksiin perustuva syöminen. Perusruoalla pyritään tasapainottamaan ravinnon ja nesteen tarpeellinen saanti. (Korsman & Mustonen, 2011.)
Valmennuksen ohjelmoinnissa on otettu esimerkki Salibandyliigajoukkueen vuosiharjoittelusta. Harjoitteluun vaikuttaa paljon otteluiden rytmi. Salibandyn harjoittelua voi verrata muihin joukkuelajeihin, mutta sillä on omat ominaispiirteensä.
Salibandyn nuoresta iästä johtuen salibandy-aiheisia tutkimuksia on tehty vähän. Tämä tutkimus pyrkii kokoamaan lajista tehtyä tutkimusta ja esittelemään tärkeimmät harjoittelun ominaispiirteet.
...
