Johdanto. Salibandy on harrastajamäärältään (354 000) Suomen toiseksi suosituin joukkuelaji heti jalkapallon jälkeen, ja vuonna 1985 perustetun Suomen Salibandyliiton alaisissa sarjoissa pelasi vuonna 2013 yhteensä 50123 lisenssipelaajaa. Suhteellisen nuorena lajina salibandyn fysiologisista vaatimuksista tai harjoittelusta ei ole tehty kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja. Tämän työn tarkoituksena on kerätä aineistoa salibandyn fysiologisista, biomekaanisista ja psykologisista ominaispiirteistä, sekä antaa suuntaviivoja salibandyn laji ja -oheisharjoitteluun.
Lajin ominaispiirteet. Taktisesti salibandy kuuluu pallopelien alaluokkaan nimeltä maalipelit. Salibandypelaajan tekninen suorituskyky koostuu laji- ja -perusmotorisista taidoista. Fysiologisesti salibandy on submaksimaalinen nopeuskestävyyslaji. Biomekaanisesti tarkasteltuna salibandypelaajan liikkumiselle yhden vaihdon aikana ovat tyypillisiä useat suunnanmuutokset ja lyhyet kiihdytykset. Psykologisesti salibandyssa korostu
u keskittyminen omaan pelisuoritukseen.
Valmennuksen ohjelmointi ja harjoitteluanalyysi. Salibandyn kausisuunnitelma jaetaan harjoittelukauteen, lajispesifiseen harjoittelukauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen ja kilpailukauteen. Lajiharjoittelun tulisi jokaisella harjoittelukaudella keskittyä mailankäsittelytaitojen ja perusmotoristen taitojen lisäksi joukkuetaktisten osa-alueiden kehittämiseen. Oheisharjoittelussa tulisi kehittää niitä salibandyssa tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia, joita salibandyn lajiharjoittelu ei kehitä tai jopa heikentää, kuten maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja lähtönopeutta.
Valmennusjärjestelmä. Pelaajaseuranta aloitetaan pelaajapolulla 13- 14-vuoden ikäisenä Pikku Pohjola -leireillä. Pelaajapolkua on mahdollista kulkea 5-6 pelikauden ajan 18-vuotiaaksi saakka, ja se huipentuu elokuussa järjestettävään Pohjola Cup -tapahtumaan, jonka jälkeen valitaan alle 19-vuotiaiden maajoukkue. Opiskeluvaiheessa 2. asteen opiskelijoiden on mahdollista hakea akatemiavalmennukseen, jonka tarkoituksena on tukea urheilun ja opiskelujen yhdistämistä.
Lajin tulevaisuus. Suomen kahden ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeen Ruotsi on tarttunut kiinni takaisin vallankahvaan ja voittanut maailmanmestaruuden vuosina 2012 ja 2014. Suomalaiset ovat olleet Ruotsalaisia jäljessä etenkin pallonkäsittelytaidoissa ja fyysisissä ominaisuuksissa. Ero Ruotsiin on mahdollista kiriä umpeen panostamalla laadukkaaseen valmennukseen nuorimmista ikäluokista lähtien. Salibandyn laji ja -oheisharjoittelun suunnittelun tulisi pohjautua lajianalyysiin, joka tarvitsee tuekseen lisää korkeatasoista vertaisarvioitua tieteellistä perustutkimusta huippusalibandyn fysiologisista, biomekaanisista ja taktisista vaatimuksista.
...
