Kieleen kätketty katolisuus : suomalainen reformaation jälkeinen kansanuskontokulttuuri

Abstract

Ruotsin valtakunnassa reformaatio tapahtui esivallan määräyksestä. Muutoksessa oli kyse vallasta ja politiikasta, ei niinkään uskonnosta. Tutkimuksessa reformaatio käsitetään esivallan pyrkimykseksi vaihtaa katoliset tavat ja uskonnollisen kielen merkitykset luterilaiseksi. Tämä pyrittiin suorittamaan tapojen kriminalisoinnin ja kansanopetuksen kautta. Rahvaan käyttämää uskonnollista kieltä analysoimalla tutkitaan millainen oli suomalainen reformaation jälkeinen kansanuskontokulttuuri ja miten reformaatio vaikutti siihen. Tutkimuksessa uskonnon kautta tarkastellaan laajasti varhaismodernia paikallisyhteisöä, sen kulttuuria sekä siinä tapahtuneita muutoksia.

Tutkimuksessa päälähteenä käytetään kansanrunousaineistoa. Aineisto on syntynyt ja kehittynyt suullisesti vuosisatojen saatossa, 1800-luvulta alkaen se on kirjattu talteen. Aineistosta on löydettävissä erilaisia kulttuurisia kerrostumia. Semioottisen lähestymistavan avulla pureudutaan runoudesta mahdollisesti löytyvään katoliseen symbolimaailmaan ja sen merkityksiin. Näin havainnoidaan sitä, miten reformaatio vaikutti rahvaan käyttämään uskonnolliseen kieleen.

Lähdeaineistosta on löydettävissä katolisia viitteitä, jotka pääasiallisesti käsittelevät pyhimyksiä. Pyhimyshahmoja tutkimalla voidaan havaita, että osaan pyhimysten merkityksistä reformaatio vaikutti vähän, toisiin enemmän. Lisäksi aineistosta voidaan löytää muuta kulttuurista materiaalia, joka henkii katolista uskontoa.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että reformaatio vaikutti verrattain vähän suomalaisen rahvaan kansanuskontokulttuuriin. Rahvaan uskontokulttuuri jatkui lähes samanlaisena sekä reformaatiota edeltäneenä että sen jälkeisenä aikana. Luterilaisuus ei korvannut katolisuutta, sen sijaan reformaation jälkeen rahvaan uskonto oli sekoitus pakanallisuutta, katolisuutta sekä luterilaisuutta. Rahvas valitsi uskoinnoista sen, joka parhaiten täytti heidän uskontarpeensa. Voidaan sanoa, että rahvaan usko oli käytännöllistä ja tilannesidonnaista.