Yksin, mutta kuitenkin yhdessä : luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia toisilleen antamasta vertaistuesta luokanopettajakoulutuksessa

Abstract

Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia vertaistuesta luokanopettajakoulutuksessa. Kiinnostus tutkia vertaistukea opettajankoulutuksessa kumpuaa halustamme ymmärtää paremmin omaa toimintaamme luokanopettajaopiskelijana koulutuksessa. Tutkimuksessa selvitämme, millaisia merkityksiä opiskelijat ovat antaneet kokemuksilleen suhteessa toisiinsa. Luokanopettajakoulutuksessa opiskellaan paljon yhdessä. Meitä kiinnostaa mahdollistaako OKL:n rakenne toimivan vertaistukikulttuurin syntymisen ja kehittymisen. Aineistonkeruumenetelmäksi valitsimme puolistrukturoidun teemahaastattelun, koska sen avulla oli mahdollista selvittää aineistolähtöisesti opiskelijoiden kokemuksia ja mielipiteitä vertaistuesta. Yksilöhaastattelussa pääsee hyvin käsiksi opiskelijoiden kokemuksiin. Tulkintamme rakensimme haastateltavien kertomusten pohjalle. Pyrimme olemaan tietoisia, että olemme molemmat eläneet useamman vuoden opiskelijakulttuurissa, jolloin omat käsityksemme ja kokemuksemme vaikuttavat tulkintoihimme. Olennaista oli saada työssämme opiskelijoiden ääni kuuluville. Tutkimuksessa pyrimme selvittämään yksittäisten kokemusten ja mielipiteiden avulla yleisempiä ilmiöitä opiskelukulttuuristamme. Tutkimustulostemme mukaan OKL-opiskelija on sosiaalinen ja aktiivinen toimija omassa viiteryhmässään. Opiskelijalle on tärkeää tuntea kuuluvansa omaan opiskelijaporukkaan ja tiiviiseen ystäväpiiriin. Vertaistuki nähtiin opiskelijoiden keskuudessa vaikeasti selitettäväksi asiaksi, vaikka sen koettiin olevan erittäin tärkeä osa luokanopettajaopintoja sekä ihmisenä että opettajana kasvamista. Toisaalta vertaistuen koettiin myös pitävän yllä OKL:lle tietynlaisen konsensushakuisen ilmapiirin raameja. Pääsääntöisesti luokanopettajaopiskelijan ensimmäiset vuodet kuluvat sosiaalisessa kanssakäymisessä opiskelutovereiden kanssa opintojen tekemisen tai niihin kunnolla keskittymisen jäädessä vähemmälle. Opiskeluvuosien lisääntyessä ja opiskelijan kasvaessa oppimisorientaation ja ammatillisen identiteetin kehittymisen merkitys kasvaa sosiaalisuuden silti ollessa taustalla.