Suomalaisten johtajien työhyvinvointi itsensä johtamisen näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten johtajien näkemyksiä heidän työhyvinvoinnistaan ja selvittää, kuinka itsensä johtamisen viitekehys toimii johtajien työhyvinvoinnin kuvaamisessa. Hyvinvointi ja itsensä johtaminen ovat usein toisiinsa liitettyjä teemoja, mutta tieteellinen tutkimus työhyvinvoinnista itsensä johtamisen viitekehyksessä on ollut hyvin vähäistä. Tässä tutkimuksessa käytetty itsensä johtamisen viitekehys perustui ihmisen mielen jakoon kognitiiviseen, affektiiviseen ja konatiiviseen alueeseen. Kognitiivisella alueella tarkasteltiin johtajien työhyvinvointiin liittyvää ajattelua ja tietoja. Affektiivisella alueella selvitettiin johtajien suhtautumista työhyvinvointiin. Konatiivinen alue avasi johtajien näkemyksiä työhyvinvointiin liittyvistä motivaatiotekijöistä, tavoitteista ja käytännön toimista.

Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta ja aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluilla. Yhteensä tutkimuksessa haastateltiin seitsemää organisaationsa ylintä johtajaa. Aineiston analyysissä keskiössä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että johtajien työhyvinvointiin liittyvä tietotaito oli keskimäärin hyvällä tasolla. He osasivat eritellä työhyvinvointinsa tekijöitä monipuolisesti ja he suhtautuivat pääasiassa positiivisesti työhyvinvointiin ilmiönä. Toisaalta johtajien lähestymistapa omaan työhyvinvointiinsa sisälsi vain osin itsensä johtamiselle tyypillisiä piirteitä. Tästä huolimatta johtajat näkivät yksilön vastuun omasta työhyvinvoinnista huolehtimisessa keskeisenä ja he olivat tottuneet tavoitteelliseen toimintatapaan työssään. Eniten kehitettävää itsensä johtamisessa löytyi työhyvinvointiin liittyvistä tavoitteista ja toiminnasta tavoitteiden saavuttamiseksi. Kolmeen alueeseen jakaantunut itsensä johtamisen viitekehys antoi erittäin monipuolisen kuvan johtajien työhyvinvointiin liittyvästä ajattelusta ja toiminnasta. Kognitiivinen ulottuvuus toimi näistä parhaiten avaten johtajien työhyvinvointiajattelua ja henkilökohtaisia työhyvinvointistrategioita. Tulosten perusteella viitekehystä kehitettiin suuntaan, jossa itsensä johtamista sovelletaan työhyvinvoinnin osa-alueisiin sen sijaan, että työhyvinvointia käsiteltäisiin yhtenä isona käsitteenä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työhyvinvointi on ennemmin onnistuneen itsensä johtamisen lopputulos kuin varsinainen johdettava ilmiö.