Kun liikunta ei

Abstract

Pro gradu -tutkimukseni tavoitteena oli tutkia yläkouluikäisten nuorten vapaa-ajan liikuntaa ja liikunnan harrastamattomuuden syitä. Tutkimuksessa kuvattiin nuorten liikunnan määrää ja useutta, heidän harrastamiaan liikuntalajeja sekä organisoituun liikuntaan osallistumista. Erityisen mielenkiinnon kohteena olivat kuitenkin nuorten liikunnan harrastamisen esteet. Tutkimuksessa selvitettiin eroavatko tyttöjen ja poikien esteet liikkumiselle toisistaan sekä onko yläkoulun luokka-asteilla eroa edellä mainitussa seikassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, eroavatko liikuntaharrastamisen esteet paljon tai vähän liikkuvien nuorten välillä. Liikunnan harrastamisen esteistä muodostettiin aiempaa kirjallisuutta soveltaen luokittelu, jonka avulla nuorten liikunnan harrastamiseen esteitä voitiin jaotella ja selittää. Tutkimukseni on osa Liikkuva koulu -hanketta ja se on toteutettu yhteistyössä Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön, LIKES:n kanssa.

Tässä tutkimuksessa käytettiin valmista LIKES-tutkimuskeskuksen keräämää aineistoa. Tutkimuksen mittari koostui kyselylomakkeesta (liite 1). Kyselyyn vastasi 912 oppilaista 7. ja 8. vuosiluokilta kuudelta eri peruskoululta ympäri Suomen. Kysely toteutettiin syksyllä ja alkutalvesta 2010. Saadut vastaukset analysoitiin PASW Statistics 18 -ohjelmalla. Kyselyn tuloksia esitellään muuttujien jakaumatietojen ja prosenttiosuuksien avulla. Tutkimuksen pääasiallisena mittarina käytettiin lomakkeen avointa kysymystä numero 15; ”Jos et harrasta liikuntaa, mikä on tärkein syysi siihen?”. Tähän kysymykseen saadut vastaukset (n=159) analysoitiin tyypittelyn kautta.

Noin neljännes (26 prosenttia) nuorista liikkui suositusten mukaisesti vähintään tunnin päivässä. Vähän liikkuvia eli korkeintaan tunnin viikossa liikkuvia oli 22 prosenttia. Tytöt harrastivat erityisesti juoksu- ja kävelylenkkeilyä sekä ratsastusta. Pojat harrastivat eniten jääkiekkoa sekä laskettelua ja lumilautailua. Urheiluseuratoimintaan usein tai säännöllisesti osallistui noin 40 prosenttia nuorista. Suurimmaksi esteeksi liikunnan harrastamiselle nousi tässä tutkimuksessa se, että nuori ei jaksa harrastaa liikuntaa tai hän on väsynyt (25 prosenttia nuorista). Viidennes vastaajista ilmoitti, että ei harrasta liikuntaa sairaana tai kipeänä. Lähes viidennes (18 prosenttia) nuorista oli myös sitä mieltä, että liikunta ei kiinnosta heitä. Muita syitä olivat ajan puute, sopivan liikuntalajin tai seuran puute, huono kunto tai kokemus siitä, että ei ole hyvä liikunnassa ja tietokone. Luokka-asteilla ei ollut juuri eroa. Tytöillä suurimmat esteet olivat sairaus/kipeänä oleminen ja ajanpuute. Pojilla suurimmat syyt olivat jaksamisen puute ja väsymys. Vähän liikkuvien nuorten esteenä olivat väsymys, sairaus, ajan puute ja sopivan liikuntalajin puute. Paljon liikkuvien nuorten esteenä olivat sairaus/kipeänä oleminen. Liikkumisen esteet luokiteltiin viiteen luokkaan; fyysiset esteet, psyykkiset esteet, käyttäytymiseen liittyvät esteet, sosiaaliset ja kulttuuriset esteet sekä fyysiseen ympäristöön liittyvät esteet. Suurimmaksi luokaksi muodostui fyysiset esteet (48 prosenttia syistä).