Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella oppilaiden vertaissuhteita, hyvinvointia ja kouluviihtyvyyttä, niissä tapahtuvia muutoksia oppilaiden siirtyessä alakoulusta yläkouluun sekä vertaissuhteiden yhteyttä hyvinvointiin ja kouluviihtyvyyteen. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat (N=142, 88 tyttöä, 54 poikaa) täyttivät kyselylomakkeen kaksi kertaa: 6. luokalla (kevät 2008) ja siirryttyään 7. luokalle (syksy 2008).
Oppilaiden vertaissuhteet kaverisuhteiden laadun osalta, itsetunto ja kouluviihtyvyys olivat hyviä niin ala- kuin yläkoulussa, minkä lisäksi yksinäisyyttä ja masennusoireita ei juuri havaittu. Kiusaamista kuitenkin havaittiin sekä ala- että yläkoulussa, niin että alakoulussa kiusatuksi koki tulleensa 19,4 % oppilaista ja yläkoulussa 14,1 % oppilaista. Tulokset siirtymän yhteydessä tapahtuneista muutoksista osoittivat, että oppilaiden yksinäisyys väheni yläkoulussa, kaverisuhteiden laatu ja kiusaaminen väheni. Lisäksi tytöt ja pojat erosivat kouluviihtyvyyden muutosten s
uhteen siten, että pojilla kouluviihtyvyys lisääntyi ja tytöillä heikentyi. Kaverisuhteidenlaadussa, yksinäisyydessä, kiusaamisessa, itsetunnossa ja masennusoireissa tapahtuneiden muutosten suhteen tytöt ja pojat eivät eronneet toisistaan. Tyttöjen kaverisuhteiden laatu oli kuitenkin poikien kaverisuhteiden laatua parempi sekä ala- että yläkoulussa, kun taas poikien itsetunto oli parempi ja heillä oli vähemmän masennusoireita niin ala- kuin yläkoulussa.
Vertaissuhteiden ongelmien, yksinäisyyden ja kiusaamisen, havaittiin olevan yhteydessä oppilaiden hyvinvointiin ja kouluviihtyvyyteen. Yksinäiset oppilaat viihtyivät muita oppilaita heikommin, ja heillä oli enemmän masennusoireita ja heikompi itsetunto. Yksinäisyyden lisääntyminen yläkoulussa heikensi oppilaan viihtyvyyttä ja hyvinvointia, mutta toisaalta yksinäisyyden väheneminen yläkoulussa myös paransi oppilaan viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Yksinäisyyden lisäksi kiusaamisen havaittiin olevan yhteydessä hyvinvointiin, kouluviihtyvyyteen sekä vertaissuhteiden muihin osa-alueisiin: kiusatut oppilaat olivat muita yksinäisempiä, he raportoivat keskimääräistä enemmän masennusoireista ja he viihtyivät muita oppilaita huonommin.
Suurimmalla osalla oppilaista siirtymän yhteydessä ei tapahtunut suuria muutoksia, vaan alakouluaikainen tilanne ilman ongelmia tai ongelmineen vertaissuhteissa, hyvinvoinnissa ja kouluviihtyvyydessä pysyi samalla tasolla siirtymän jälkeen yläkoulussa. Siirtymä alakoulusta yläkouluun sisälsi kuitenkin muutoksen mahdollisuuden, sillä noin 8 % oppilaista yksinäisyyden väheneminen paransi myös heidän hyvinvointiaan ja kouluviihtyvyyttään. Toisaalta vastaavasti noin 8 % oppilaista siirtymä ei ollut onnistunut, vaan yksinäisyyden lisääntyminen lisäsi ongelmia myös hyvinvoinnissa ja kouluviihtyvyydessä.
...
