Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Suomen uudelle yliopistolaille (2009) annettuja ristiriitaisia merkityksiä Jyväskylän yliopistoyhteisössä. Yliopistouudistus toi mukanaan merkittäviä taloudellisia ja ideologisia muutoksia suomalaiseen yliopistokenttään, ja siksi muutoksista on kiistelty paljon. Keskusteluissa on kuitenkin luonnehtinut ”yliopistouudistus hyvänä vs. pahana” -asettelu, joka ei ole paras mahdollinen tapa lähestyä uudistuksen jälkiteollisia syitä ja moninaisia seurauksia.
Diskurssintutkimuksen näkökulmasta yliopistouudistuskeskustelut ovat kielellisten ”totuuksien” luomista siitä, mikä on suomalaisten yliopistojen tarkoitus nyky-yhteiskunnassa. Näillä ”totuuksilla” eli yliopistouudistusdiskursseilla on omat vaikutuksensa yliopistojen ja yliopistolaisten toimintaan. Yhdenlaista totuuskamppailua käytiin Jyväskylän yliopistoyhteisössä vuosina 2009 ja 2010, kun kahden lehden, opiskelijoille suunnatun Jyväskylän Ylioppilaslehden ja yliopiston tiedotuslehden Tiedonjyvän,
pääkirjoituksissa rakennettiin uudistusta päinvastaisin merkityksin.
Systeemis-funktionaalista kielioppia hyödyntäen analysoin pääkirjoitusten tapoja nimetä ja kuvailla yliopistouudistusta ja siihen kytköksissä olevia ilmiöitä ja ihmisryhmiä (ideationaalinen metafunktio). Kysyn, (1) miten yliopistouudistusta rakennetaan diskursiivisesti yhtäältä Jyväskylän Ylioppilaslehden, toisaalta Tiedonjyvän pääkirjoituksissa vuosina 2009 ja 2010, yliopistouudistuksen aktiivisimpina vuosina? Lisäksi pohdin analyysin pohjalta, (2) miten lehtien yliopistouudistusdiskurssit kytkeytyvät Jyväskylän yliopiston ulkopuolella käytyihin kiistoihin lakiuudistuksesta sen valmistelu- ja toimeenpanovuosina? Mitä diskurssien ja kiistojen väliset kytkökset mahdollisesti kertovat yliopistoihin kohdistuvista käsityksistä ja odotuksista ja minkälaisia seurauksia noilla käsityksillä ja odotuksilla voi olla yliopistoille ja yliopistolaisille?
Jyväskylän Ylioppilaslehden uhka-, huijaus- ja eettisyysdiskursseissa yliopistouudistus rakentuu vaaralliseksi ja epäeettiseksi ilmiöksi, jota riviyliopistolaiset eivät pysty hallitsemaan, josta hyötyvät vain eliittitahot ja joka tuhoaa yliopistojen perimmäisen luonteen. Diskursseissa ei tuoda esille sitä, että yliopistouudistus voisi tuoda myös jotakin hyvää yliopistoille ja yhteiskunnalle tai että riviyliopistolaisillakin olisi siihen jonkinlaista vaikutusvaltaa. Tiedonjyvän hyöty-, yhteisöllisyys- ja haasteellisuusdiskursseissa puolestaan uudistus on välineellisten, erityisesti rahallisten hyötyjen tuoja, yliopistolaisia kollektiiviseen toimintaan innostava ja kaikkine pienimuotoisine ongelmineen positiivinen haaste. Diskurssit eivät ota kantaa uudistuksen mahdollisiin eettisiin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä esittävät sen yksipuolisen välineellisenä ilmiönä.
Tutkimukseni osoittaa, että yliopistouudistuksen rakentaminen joko pahaksi tai hyväksi ilmiöksi ei anna edellytyksiä laajemmille, yliopiston nykyasemaa ja tulevaisuutta käsitteleville pohdinnoille ja uudenlaiselle toiminnalle. Lisäksi vastakkainasettelussa unohdetaan helposti yliopistojen sekä ylipäätään tieteenteon ja korkeakoulutuksen potentiaaliset muutossuunnat nykyisessä moniulotteisessa ja muuttuvaisessa tietoyhteiskunnassa.
...
