Johdon ja työntekijöiden työuupumuksen diskursiivinen rakentuminen mediassa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ja analysoida tarkemmin työuupumuksen ympärille rakentuneita diskursseja. Aineistona käytettiin Helsingin Sanomien julkaisuja yhdentoista vuoden ajalta, vuoden 2010 alusta koronapandemian yli. Uupumus valittiin tutkimuskohteeksi, sillä se on yleistynyt viime vuosina voimakkaasti ja vaikuttaa merkittävänä tekijänä työelämässä. Ennakkoluulot ja häpeä uupumuksen ja sen oireiden ympärillä vaikuttavat diskursseissa työuupumuksen ympärillä, joita pyrittiin tässä tutkimuksessa kartoittamaan. Tutkimuksessa havaittiin neljä päädiskurssia: Tehokkuus-, vähättely-, sankari- ja muutosdiskurssi. Kolme näistä neljästä diskurssista korosti tehokkuutta hyvinvoinnin edelle, mikä oli muutosdiskurssissa kääntynyt päinvastaiseksi. Muutosdiskurssissa haettiin muutosta juuri tälle tehokkuuden korostamiselle ja uupumisen vähättelylle. Tehokkuutta korostavat diskurssit olivat selkeästi vahvempia aineiston alkupuolella, kun taas muutosdiskurssi vahvistui aineiston loppupuolelle. Uupuminen nähtiin aineistossa kokonaisuudessaan vakavasti otettavana ongelmana, mutta sen vähättely oli yleistä, etenkin juuri aineiston alkupuolella. Oli selkeää, että diskurssit ovat muokkautuneet ja kehittyneet aineiston tarkastelemalla aikavälillä. Näissä diskursseissa voitiin havaita eroavaisuuksia diskursseissa, joita on rakentunut johtajien uupumuksen sekä toisaalta työntekijöiden uupumuksen välille. Johtajien uupumisen ympärille rakentui selkeästi enemmän vähäĴelydiskursseja sekä sankaridiskursseja, kun taas työntekijöiden uupumisen ympärillä havaittiin vahvemmin uutosdiskursseja. Diskursseja analysoitiin lisäksi erikseen yksilön ja yhteisöjen näkökulmasta, ja myös tämä jako noudatteli johtajien ja työntekijöiden erottelua. Johtajien diskursseissa korostettiin enemmän yksilön näkökulmaa uupumisesta, kun taas työntekijöiden uupumisen yhteydessä nähtiin enemmän yksilön ja yhteisön vastuiden tasapainottamista.