Palautteenannon tavat ja vuorovaikutus psykologisen tutkimuksen palautekeskustelussa : keskustelunanalyyttinen tutkimus

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutuksen rakentumista psykologin ja potilaan välillä. Tutkimuksessa keskityttiin siihen, miten psykologin tapa antaa tutkimuspalautetta vaikuttaa palautekeskustelun vuorovaikutukseen. Kiinnostuksen kohteena oli myös potilaan rooli palautekeskustelun vuorovaikutuksen rakentajana. Tutkimusaineisto koostui kahdesta videoidusta psykologisen tutkimuksen palautekeskustelusta. Molemmissa tutkimuksissa oli kartoitettu nuoren aikuisen työkykyä. Palautekeskustelut litteroitiin ja vuorovaikutuksen analysoinnissa käytettiin keskustelunanalyysia. Aineisto on osa laajempaa Psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutus -tutkimusprojektia. Tutkimusprojektin tavoitteena on tuottaa perustietoa siitä, mitä psykologisten tutkimusten palautekeskusteluissa tapahtuu. Psykologit käyttivät vuorovaikutukseltaan kolmea erilaista tapaa antaa potilaille tutkimuspalautetta. Näitä palautteenannon tapoja olivat yksipuolinen palautteenanto, potilaan kutsuminen mukaan palautteen rakentamiseen ja palautteen liittäminen potilaan aiemmin kertomaan. Psykologien palautteenannon tapaan vaikuttivat palautteen sisältö, oliko kyse potilaan kognitiivista suoriutumista vai persoonallisuuden piirteitä koskevasta tutkimustuloksesta ja oliko palaute potilaan näkökulmasta myönteistä vai kielteistä. Psykologit käyttivät yksipuolista palautteenantoa erityisesti kognitiivista suoriutumista koskevia hyviä uutisia kertoessaan ja vetäessään yhteen aiemmin kerrottuja tutkimustuloksia. Persoonallisuuden piirteitä koskevia tutkimustuloksia kertoessaan psykologit useimmiten kutsuivat potilasta mukaan palautteen rakentamiseen. Psykologit liittivät tutkimuspalautetta potilaan aiemmin kertomaan lähinnä kertoessaan kognitiivista suoriutumista koskevia huonoja uutisia. Potilailla oli psykologeja vähemmän valtaa palautekeskustelun vuorovaikutukseen. Potilaat tekivät kuitenkin keskustelualoitteita ja vastasivat psykologien valitsemiin palautteenannon tapoihin toisinaan odotuksenvastaisesti. Tutkimuksen tulokset antavat kuvauksen siitä, miten psykologit voivat kertoa psykologisen tutkimuksen tuloksia sekä millaista vuorovaikutusta psykologin ja potilaan välillä on tutkimustuloksia käsiteltäessä. Tutkimuksemme tuloksia on mahdollista hyödyntää psykologien koulutuksessa ja ammattikäytäntöjen kehittämisessä. Jotta psykologisten tutkimusten palautekeskusteluista saadaan kattava kuva, tarvitaan aihetta erilaisista näkökulmista käsitteleviä tutkimuksia lisää.