Opettajien kokemuksia CLIL-opetuksen eriyttämisestä : käsityksiä, käytänteitä ja haasteita

Abstract

Tämä laadullisen tapaustutkimuksen ja määrällisen kyselytutkimuksen yhdistävä kaksivaiheinen tutkimus käsittelee eriyttämistä CLIL-opetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää (1) alakoulussa englanninkielistä CLIL-opetusta toteuttavien opettajien käsityksiä eriyttämisestä, (2) heidän CLIL-opetuksessa käyttämiään eriyttämiskeinoja sekä (3) heidän kokemiaan eriyttämisen haasteita. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tavoitteena on laadullisen tapaustutkimuksen avulla lisätä ymmärrystä ja tietoutta eriyttämisestä ilmiönä inklusiivisessa CLIL-opetuksessa ja tulla tietoiseksi erilaisista käytännön eriyttämiskeinoista, joita opettajat voivat työssään hyödyntää. Tutkimuksen toinen vaihe selvittää määrällisesti, miten ensimmäisen vaiheen tulokset näyttäytyvät laajemmin CLIL-opetuksessa tarjoten yleistettävämpää kuvaa CLIL-opetuksen eriyttämisestä. Tutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin opettajien (n = 3) teemahaastatteluilla ja oppitunteja havainnoimalla. Litteroiduille haastatteluille ja havainnointimuistiinpanoille tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi ja ne teemoiteltiin. Tutkimuksen määrällinen aineisto (n = 48) kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka muodostettiin laadullisen osuuden tuloksista. Tutkimusvaiheen aineisto analysoitiin SPSS 20.0-ohjelmalla. Tutkimuksessa havaittiin, että opettajat käsittivät eriyttämisen hieman eri tavoin. Yleisesti ottaen opettajat eriyttivät CLIL-opetustaan varsin monipuolisesti erilaisilla opetusjärjestelyillä ja työtavoilla sekä keskittyivät kielen eriyttämiseen. Lisäksi opettajien käsitykset eriyttämisestä olivat yhteydessä heidän käytännön eriyttämiseensä. Vähiten käytetyt eriyttämiskeinot liittyivät lähinnä erilaisiin rakenteellisiin tekijöihin. Suurimmat eriyttämisen haasteet liittyivät aikaan, materiaaliin sekä fyysiseen luokkatilaan. Tutkimus tarjoaa paljon erilaisia käytännön eriyttämiskeinoja, joita opettajat voivat hyödyntää omassa CLIL-opetuksessaan sekä nostaa esille keinoja, joilla eriyttämisen haasteisiin voidaan puuttua. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että opettajien tulisi olla tietoisempia eriyttämisen luonteesta, jotta eriyttäminen olisi tavoitteellisempaa ja määrätietoisempaa. Koulun tulisi myös kriittisesti tarkastella rakenteitaan, jotta esimerkiksi runsaamman samanaikaisopetuksen, pienempien luokkakokojen tai tukiopetuksen avulla pystyttäisiin eriyttämään opetusta tehokkaammin. Tutkimus toimii avauksena eriyttämisen yksityiskohtaisempaan tutkimiseen CLIL-opetuksessa ja tarkastelee myös keskeisimpiä jatkotutkimusmahdollisuuksia aiheeseen liittyen, joita ovat muun muassa eriyttämisen tuloksellisuus sekä oppilaiden kokemus.