Improvisaatioteatteri sosiaalisen vuorovaikutuksen kehyksenä : improvisaationäyttelijöiden kokemukset improvisaatioteatterista sosiaalisen vuorovaikutuksen kehyksenä

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää improvisaationäyttelijöiden antamaa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä improvisaatioteatterissa. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Erving Goffmanin mikrososiologiaa, koska se tutkii sosiaalista vuorovaikutusta ja sen käsitteellistä jäsentämistä. Tutkimusaineistoni koostui kuudesta haastattelusta. Tutkimustuloksieni mukaan improvisaationäyttelijöiltä vaaditaan vuorovaikutustaitoja ja kanssanäyttelijöiden kuuntelutaitoa. Improvisointi on avointa vuorovaikutusta, hetkessä elämistä ja luovaa toimintaa. Improvisaatioteatteri poikkeaa tavallisesta teatterista siinä, ettei siinä ole ennalta laadittua käsikirjoitusta, ohjaajaa ja yksi henkilö hoitaa monta eri roolia saman aikaisesti. Improvisaatioharjoituksia on monia erilaisia ja niissä muun muassa pyritään korostamaan liikkeen vaikutusta tarinankerronnassa. Improvisaatioesityksissä kanssanäyttelijöiden kasvoja suojellaan hyväksymällä ehdotukset ja vältetään kasvoja uhkaavia tekoja kuten tyrmäämistä. Eri improvisaatiolajit sisältyvät teatteriesityskehyksen puitteisiin ja ne omaavat myös oman sisäkkäisen kehyksensä, jossa niillä on omat kirjoittamattomat sääntönsä. Tila vaikuttaa improvisaatioon siten, että fyysiset liikkeet lisääntyvät tilan suuretessa. Kuitenkin etäisyys kanssanäyttelijöistä on pieni, jotta vuorovaikutus mahdollistuu kerronnallisesti. Improvisaatioasenne on toiset huomioon ottava eikä toisten esityksiä arvoteta. Ryhmän toiminnan kehys on improvisaatiota edesauttava hyvän ilmapiirin perusteella. Vuorovaikutus esiintyjien ja yleisön välillä on tärkein koko improvisaatiossa, sillä ilman yleisöä ei ole improvisaatioesitystäkään.