Puhekielen fraasit Augustinuksen Soliloquia-teoksessa

Abstract

Augustinuksen Soliloquia-teos on dialogimuodossa oleva väittely, joka on hyvä lähde latinan puhekielen fraseologialle. Työn tarkoituksena on esitellä latinankielistä keskustelua helpottavia ilmauksia. Kirkkoisä Augustinus eli myöhäisantiikin aikana, mutta oli silti klassisen latinan edustaja, kuten tässä työssä esiteltävä Soliloquia teoskin osoittaa. Työn pääpaino on kuitenkin latinan puhekielessä. Tästä Augustinuksen ja hänen järkensä välisestä vuoropuhelusta on valikoitu sopivia fraaseja, jotka on suomennettu ja lajiteltu aihepiirinsä mukaan. Varsinaisen käsittelyosan lisäksi fraasit on lueteltu myös suomesta latinaan pain, samoin aihepiirinsä mukaan. Soliloquia-teos oli tarkoitettu kirjalliseksi työksi, joten kovin spontaania puhekieltä se ei sisällä. Tämän voi huomata myös sen lähes virheettömästä kieliasusta. Kuitenkin mm. monet epäröintiä ilmaisevat tai asiaa vahvistavat sanat osoittavat näiden fraasien käyttökelpoisuuden elävässä kielessä. Monet niistä ovat lyhyitä tiivistettyjä ilmauksia, sillä puhekielessä sanojen lisäksi tärkeitä ovat eleet, ilmeet ja äänenpainot, joita tässä tapauksessa voi hahmottaa vain oman mielikuvituksensa avulla.