Sanottua, ajateltua ja tehtyä : referointi kolmessa suomalaisella viittomakielellä tuotetussa fiktiivisessä kertomuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen motiivina oli löytää uusi tapa lähestyä sitä ilmiötä, jota on suomalaisessa viittomakielessä totuttu kutsumaan roolinvaihdoksi. Koska roolinvaihdossa ja referoinnissa on muissa viittomakielissä tehtyjen tutkimusten perusteella kyse ainakin osittain samasta ilmiöstä, otettiin tämän tutkimuksen tehtäväksi tarkastella suomalaisessa viittomakielessä tapahtuvaa referointia kolmen fiktiivisen kertomuksen osalta. Referointia tarkasteltiin suomen kielen referoinnin tutkimuksen tarjoamassa viitekehyksessä. Koska viittomakieliin kuuluu keskeisesti tilankäyttö, tarkasteltiin aineistossa referoinnin lajeista suoran esityksen, epäsuoran esityksen, vapaan suoran esityksen, vapaan epäsuoran esityksen ilmenemistä myös Scott Liddellin mentaalisten tilojen teorian kautta siten, että selvittiin reaalitilan, surrogaattitilan, tokeenitilan ja kuvailevan tilan yhteyttä edellä mainittuihin esityslajeihin. Lisäksi aineistossa tarkasteltiin johtoilmauksia ja niitä keinoja, joilla referaatti merkitään referaatiksi ja niitä piirteitä, joilla konstruoidaan referaattiosan sisältöä sekä johtoilmauksen ja referaattiosan suhdetta kehystämisenä. Tämän tutkimuksen mukaan suomalaisessa viittomakielessä on fiktiivisessä kertomuksessa mahdollista referoida sitä, mitä hahmo kuvitteellisessa maailmassa sanoi, ajatteli, mutta myös mitä tämä teki. Niin puheen, ajatuksen kuin toiminnankin referoinnista löytyi aineistosta esimerkkejä kaikista esityslajeista paitsi epäsuorasta esityksestä. Tilankäyttö osoittautui olennaiseksi tekijäksi viittomakielisen referoinnin tarkastelussa: eri esityslajien tunnistamiseksi ja luokittelemiseksi ei olisi riittänyt deiktisten elementtien ja ekspressiivisten piirteiden tarkastelu, vaan Liddellin mentaalisten tilojen konseptiollakin oli ratkaiseva tehtävä näkökulman määrittelemisessä. Aineistossa käytettiin kolmenlaista johtoilmausta, joista ainakin prototyyppistä johtolausetta ja predikaatitonta johtolausetta voidaan pitää yleensäkin viittomakielissä esiintyvinä tyyppeinä. Kehystämisen kautta tarkasteltuna predikaatittoman johtolauseen vaikutusalaan voi myös sisältyä useampia, eri esityslajejakin edustavia referaattiosia. Johtoilmaus samoin kuin viittojan katseen, pään ja hartialinjan suunnan muutos ovat referaatin referaatiksi merkitsijöinä ulkoisia liittimiä. Dialogipartikkeleilla, toistolla ja muilla hahmolle ominaisilla ilmaisutavoilla; kasvojenilmeillä, katseen, pään ja vartalon suuntautumisella sekä asennolla on puolestaan sisäisinä liittiminä konstruoitu referaattiosassa sisällöllisesti eri asioita.