| dc.description.abstract | [Ensimmäinen kappale] Vietin joulu-tammikuun 2010 Etiopiassa Addis Abeban yliopiston kutsumana vierailevana professorina. Tehtäväni oli opettaa folkloristiikan tohtorikoulutusohjelmassa menetelmiä – tai kuten kurssikuvauksessa mainitaan: etnografista kirjoittamista, ajankohtaisia tutkimusmenetelmiä, tutkimusetiikkaa ja julkaisemiskäytäntöjä. Luennoitsijapyyntö julkaistiin parilla kansainvälisellä sähköpostilistalla alkusyksystä 2009 – kollegoideni Hanna Snellmanin ja Laura Starkin innostamana lähetin hakemuksen Addis Abebaan vailla minkäänlaista ymmärrystä, mitä vierailevalta professorilta Etiopiassa odotetaan. Etiopia oli minulle myös täysin tuntematon maa. Kutsun Addis Abebaan, etiopialaisten kielten ja kirjallisuuden laitokselle (engl. Department of Ethiopian Languages and Literature, Institute of Language Studies, Addis Ababa University), lähetti folkloristiikan professori Fekade Azeze. Hän mainitsi, että erotuin kansainvälisestä hakijajoukosta kolmen seikan, suomalaisuuteni, monialaisen koulutukseni (uskontotiede, etnologia, folkloristiikka) ja kenttätyökokemukseni, vuoksi. Matkan aikana kävikin selväksi, että etiopialaiset suhtautuvat kunnioituksella suomalaisen folkloristiikan perinteeseen ja traditioon. He näkevät, että folkloristiikka oppiaineena on syntynyt Suomessa. Opetuksen määrä, yhteensä 64 tuntia kuukaudessa, tuntui Etiopiaan lähtiessä mahdottomalta – varsinkin kun en Suomesta käsin hahmottanut, mitä väitöskirjaa tekeville tohtorikoulutettaville voisi opettaa. Paikanpäällä tilanne muuttui vieläkin erikoisemmaksi: kurssilleni osallistui kahdeksan rutinoitunutta yliopisto-opettajaa, jotka olivat paitsi motivoituneita myös erittäin innokkaita keskustelijoita. Monotoninen luennointi oli lähimain mahdotonta, sillä paikalliseen kulttuuriin kuuluu aktiivinen osallistuminen ja hyvinkin kriittinen kommentointi. Lisäksi, kun opetusperiodini osui etiopialaisen ortodoksikalenterin joulun (Leddet) ja loppiaisen (Timkat) kanssa päällekkäin, ja kun edeltävä vierailija, tohtori Tok Tompson (University of Southern California) käytti omaan kurssiinsa yhden minulle kuuluneen viikon, kutistui oma tuntimääräni yllättäen puoleen alkuperäisestä. Itselleni tämä oli helpotus, vaikka koko kurssi pitikin paikanpäällä suunnitella uudelleen. Tiiviissä kahden viikon aikataulussa kävimme läpi mukanani tuomia artikkeleita. Seminaarityöskentelyn teemoiksi valitsin kunkin tutkijan omaan väitöskirjaan littyvän etnografian ja eettiset kysymykset. | fi |
