Suomalaisen orkesterilaitoksen asema suomalaisessa yhteiskunnassa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää suomalaisen orkesterilaitoksen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa painottaen orkesterilaitoksen luonteessa ilmenevää autonomian ja yhteiskunnallisen toimijuuden dualismia. Tutkimusongelmaa tarkastellaan autonomisen taidemusiikkikentän, orkesterilaitoksen institutionalisoitumiskehityksen, orkesterilaitoksen julkispalveluluonteen ja kansalaisnäkökulman suunnista, joiden merkitys orkesterilaitoksen asemaan vaikuttaa ilmeiseltä. Orkesterilaitos määrittyy tutkimuksen alussa tarkoittamaan pääosin kaupunkiin sidottujen valtionosuusorkesterien varsinaista toimintaa. Kaikki ulkomusiikillinen, joka ei ole taidemusiikkikentän sisällä neuvoteltu orkesterilaitoksen toimintakäytänne, maailmanjäsennystapa, tehtävä tai päämäärä, piirtyy konsertti-instituutio-termin alle. Tutkimus on lähtökohtaisesti teoreettinen, mutta tutkimusongelmaa selventämässä on myös virallisen kulttuuripolitiikan tekstejä ja orkesterilaitoksen toimijoiden kirjoituksia. Näitä tekstejä lähestytään kulttuurin talousteoreettisten tutkimusten ohjaamin välinein, joiden avulla kirjoituksista etsitään orkesterilaitoksen asemaan vaikuttavia legitimointitapoja autonomisuuden ja yhteiskunnallisen toimijuuden kehyksessä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että orkesterilaitoksen yhteiskunnallista toimijuutta leimaa suomalaisessa yhteiskunnassa kansakunnan rakentamisen ja kulttuurikilpavarustelun päämäärät. Näitä Suomen ensimmäisen kulttuuripoliittisen linjan sisältöjä näyttäisi yhä pitävän yllä varsinkin kansalaismielipide, jossa arvioin orkesterilaitoksen asettuvan symboloimaan korkea-arvoista taidetta ja sivistynyttä kansakuntaa. Nykyisessä kulttuuripoliittisessa linjassa orkesterilaitos asemoidaan kansalaisen oikeudeksi kuuluvaksi laitostaiteeksi, joka ei saa roolia kansakunnan strategisena menestystekijänä tai luovuusresurssina. Autonomista orkesterilaitoskuvaa pitävät yllä vain taidemusiikkikentän omat toimijat, jotka asettavat orkesterilaitoksen palvelemaan ensisijaisesti taidetta ja yksilöä sekä toiseksi yhteiskuntaa ensimmäisen kulttuuripoliittisen linjan teemoin.