Eettinen kuormittuneisuus ja eettisten dilemmojen sisällöt kunta-alan hoitohenkilöstöllä

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin kunta-alan hoitohenkilöstön eettistä kuormittuneisuutta ja eettisten dilemmojen sisältöjä kahden eri dilemmatyypin suhteen. Eettistä kuormittuneisuutta kuvattiin eettisten dilemmojen useudella ja niistä johtuvalla stressillä. Dilemmatyypeistä ensimmäinen kuvasi tilanteita, joissa hoitaja ei tiennyt oikeaa toimintatapaa (A-tyypin dilemma) ja toinen tilanteita, joissa hoitaja joutui toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojensa vastaisesti (B-tyypin dilemma). Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka kohdistui kaupunkiorganisaation sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tutkitut (n = 622) olivat terveyspalveluissa työskenteleviä perushoitajia (17 %), lähihoitajia (53 %) ja sairaanhoitajia (30 %). Vastanneista suurin osa oli naisia (96 %) ja vakituisessa työsuhteessa (78 %). Vastaajista nuorimmat olivat alle 25-vuotiaita ja vanhimmat yli 60-vuotiaita.

Tulokset osoittivat, että hoitajista 53 % koki A-tyypin eettisiä dilemmoja ja 29 % B-tyypin eettisiä dilemmoja vähintään muutaman kerran viikossa. Hoitajista 31 % koki A-tyypin eettisistä dilemmoista ja 40 % B-tyypin eettisistä dilemmoista stressiä vähintään melko paljon. Hoitajat siis kokivat A-tyypin eettisiä dilemmoja huomattavasti B-tyypin eettisiä dilemmoja useammin. He kuitenkin kokivat B-tyypin eettisistä dilemmoista stressiä enemmän kuin A-tyypin eettisistä dilemmoista. Tyypillisin sekä A- että B-tyypin eettisten dilemmojen sisältö oli kiire ja resurssipula. A-tyypin eettisten dilemmojen sisällöistä toiseksi tyypillisin oli hoitolinjojen ja menetelmien sekä hoitopaikkojen valinta; kolmanneksi tyypillisin oli ristiriidat työyhteisössä tai yhteistyötahojen kanssa. B-tyypin eettisten dilemmojen sisällöistä toiseksi tyypillisin oli arvoristiriidat eri tahojen välillä ja kolmanneksi tyypillisin oli itsemääräämisoikeus ja potilaan fyysinen rajoittaminen.

Johtopäätöksenä suosittelemme huomioimaan hoitajien kokemat eettiset dilemmat hoitoalan työyhteisöjen kehittämisessä, sillä eettiset dilemmat aiheuttavat stressiä, jonka voidaan ajatella heikentävän hoitajien työhyvinvointia. Tulostemme perusteella suosittelemme erityisesti kiinnittämään huomiota kunta-alan hoitohenkilöstön resurssien riittävyyteen ja kiireen vähentämiseen.